Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kuinka, Hiskiani, leikilläsikään woit minusta semmoista sanoa, että minä olisin kirjoittanut ensiksi nuorelle miehelle? 'Sinä, kultaseni, lasket nyt leikkiä. Minä luulen, että tuo onnemme luoja kirje on minulla wielä tallella ja minä woin tuoda sen sinun silmiesi eteen', sanoin minä ja lähdin sitä hakemaan.
Hätäillään sitä vähemmästäkin. Minä en ymmärrä, kuka sitte auttaa, kun sinä Uusi Elina. Ja uudet aina entisiä paremmat sekä palvelijana että henttuna. Aina sinä leikkiä lasket! Itkullako pitäisi päivää kunnioittaa?
Mutta kun nään sinut jälleen, silloin mun silmäni vettyy, taas käsi hyljätty kohoo, taas sydän pettynyt pettyy. Nään, miten sielusi sunkin kurkottaa mua kohti, kuulen kuin sydämesi nyyhkii, kerran mi toivoa tohti. Lasket sa leikkiä jälleen; taas käsi tarjottu vaipuu, muuta ei meillä kuin muistot, murhe ja toistemme kaipuu.
MIKKO. Jo nyt lasket lipettiä. PIRKKO. Pidä sinä suusi kiinni! Mitä sinä aina sotket toisen puhetta. MIKKO. No, no! jatka, jatka. Nuppineulan olisi kuullut lattiaan kilahtavan. Tuntui niin somalta, minun oikein sydämeni pamppaili, kun pappi luki, että: »nuorimies, talollinen Johannes Kivimaa ja talontytär, siveä, nuori neiti» siveä nuori neiti, se joltakin kuuluu, se. MIKKO. Kukas nyt keskeytti.
»Mattiko vai Maija nyt puvun saa», kysäsi hän asettuen kivelle istumaan Eevin viereen. »Koeta arvata», Eevi piiloitteli työtään. »Mistäpä minä. Näytä pois!» »Katso», Eevi levitti hänen eteensä suuren silkkiompeluksella kirjaillun pöytäliinan. »Tämä on kotiamme varten.» »Toivon, että lasket leikkiä, Eevi. Ethän sinä toki totta tarkoittane?» »Mitenkäs muutoin?»
Poika ei nähtävästi hyväksynyt, että häntä tuttu niin pienenä piti, koetti siis nousta oikein seisomaan ja venyttää itseänsä pitkäksi, vaan pienenähän pieni pysyi. "Sinä taidat olla jo kahdeksantoista, kun olet niin iso ja pulskan näköinen", tuumi poika. "Sinä lasket nyt leikkiä poika, minä olen, en kahdeksantoista vaan kahdentoista." Siinä sitten alkoivat molemmat astumaan kaupunkiin päin.
Olenpa minä jutellut sinulle jokaisen sanan kanssapuheestani Uotin kera, koska minä sitte kahdeksan päivää olin siellä viemässä hänelle saappaat? Uoti tulee kyllä tänäin luokses niinkuin lupasi. Tiedätkös, minä puolestani uskon, mitä ihmiset sanovat, että sinä viimein lasket Uotin vapaaksi!"
Ja kun hän keskuudestamme poistuttuaan kohta paneutui levolle, josta hän ei enää noussut, oli niin kuin olisi hän itselleen sanonut: »Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.» Kuinka liikuttavat olivatkaan hänen viime hetkensä!
"Se oli varmaan ihmis-henki, joka vuoresta vastasi", sanoit sinä vielä liikutettuna, kun maalle olimme laskeneet. Ja todellakin, ihmis-henkihän se on. Kaiku on kuitenkin sen ohessa yhtä usein ilokas, leikitteleväinen ja pilkallinen. Riemua jos lasket, niin riemahtaapa kaikukin; laulua jos virität, niin virittääpä kaikukin, ja lorua jos lörpöttelet, niin lörpöttääpä kaikukin.
Ilman aikojasi? Se on sinun tapaistasi. Pitää tietää, mitä tekee ja minkätähden on olemassa. Mutta semmoisia te olette kaikki, matelevia muurahaisia olette, ja kumminkin voi ihminen ottaa tähdet alas taivaalta. Miksi katselet minua? Enkö ole sinusta tarpeeksi kaunis? Vai katseletko pölyistä takkiani? Kenties lasket, ovatko kaikki nappini tallella? Huolinko minä sinun napeistasi?
Päivän Sana
Muut Etsivät