Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Johannes!« huusi hän, ja pelastajan syli sulki uudelleen nuoren pelastetun naisen. Kummallinen tapaus häviön keskellä! Kaksi sydäntä on tavannut toinen toisensa. Klaus ja Anna olivat todistajina, mutta vaaleat, vaaleat olivat he molemmat. Kuollut oli ilmestynyt elämään; hän oli niinkuin kummitus tullut, oli saanut pelastaa lapsuutensa morsiamen. Vähän itsekkäisyyttä; paljon rakkautta.
Spenlow, joka, arvaan minä, oli hämmästynyt, kun näki, että me tunsimme toinen toisemme, säisti nyt: "Minä huomaan ilolla", lausui hän, "Copperfield, että te ja Miss Murdstone olette tutut". "Mr. Copperfield ja minä", sanoi Miss Murdstone totisella tyvenyydellä, "olemme sukua. Me olimme ennen vähän tutut. Se oli hänen lapsuutensa aikana. Asianhaarat ovat sitten eroittaneet meidät.
Hän kantoi kirvelevää, ikävöivää sydäntänsä ja toivoi, että veli sanoisi tuon vähäisen sanan, joka jälleen aukaisisi heille portin lapsuutensa yhteisiin muistoihin, heidän monivuotiseen ystävyyteensä. Erik puolestaan kantoi kipeätä omaatuntoa siitä, että hänen tähtensä isän aikeet sukuperintöpuuhassa niin huonosti toteutuivat.
Hän näytti nukkuvan rauhallisemmin kuin koskaan ennen. Kynttiläin kelmeä valo loi tuulenhengen käydessä tuon tuostakin varjoja hänen kasvoilleen, niin että ne näyttivät kuin eläviltä. Jeanne katseli häntä herkeämättä, ja hänen lapsuutensa etäisiltä ajoilta heräsi joukko muistoja hänen mieleensä.
Ei simaa sellaista kukaan maista, Sellaist' ei kakkua kukaan paista, Ei nälkää sellaista tunne kai, Kuin Vapunpäivänä Vilho sai. Oli kerran lapsi pyhässä maassa, siinä seudussa, jota sanotaan Galileaksi, jossa Jesus itse oli asunut ja elänyt lapsuutensa ajan. Se oli pieni lapsi, mutta ei kukaan tiedä, kuinka vanha se oli, ehkä kolme tai neljä vuotta.
"Minä luulin kerta", lausui Mr. Wickfield, "että tahdoitte lähettää Maldon'in ulkomaille, suotuisaa eroa aikaan saadaksenne". "Ei, ei, ei!" vastasi tohtori. "Ilahuttaakseni Annie'ta ja hankkiakseni jotakin tointa hänen lapsuutensa kumppanille. Ei mistään muusta syystä". "Sen minä jälestäpäin huomasin", sanoi Mr. Wickfield. "Minä en voinut epäillä sitä, kun sanoitte sitä minulle.
Hänen oma lapsuutensa leikitsi hänen edessään. Ei hän muistanut isänsä rakkautta, ainoastaan kodin ahtaan piirin vaan, sen suljetun ilman ja oman ikävänsä.
Kun Inka nyt viimeisen kerran kotona ollessaan astui äitinsä eteen kiittääksensä häntä kaikista lapsuutensa päivistä, nuoruutensa iloista, rakkaudesta, uskollisuudesta ja rauhasta kun hän ojensi hänelle lahjansa, oivallisen kakun, kiedottuna liinaan, joka oli sidottu ruusullisella silkkinauhalla, niin koki hän vieläkin hymyillä, mutta kuitenkin vierähti suuri kyynele tuolle ruusuiselle siteelle silloin, kun hän kumarsi päätänsä ja äänetönnä antoi lahjansa. Elsa eukko nousi ylös tuo muutoin niin iloisa, voimakas ja terve eukko vapisi kuin haavan lehti ja sulki tyttönsä syliinsä. "Jumala siunatkoon sinua, lapseni!" kuiskasi hän nyyhkien. "
Ovatpa muutamat tutkijat arvelleet, ettei tässäkään puhuta mistään kuvasta, vaan että sanoja "Athenen helmaan, polvien päälle" on käsitettävä kuvaannollisena lausepartena. II 877; hänen suvustaan ks. VI 145 ja seur. Nȳsa, tarunomainen vuoriseutu, jossa Dionysos muka vietti lapsuutensa.
Tämä oli Liinasta, joka ei vielä ollut ehtinyt tottua uuteen elämän-tapaan, vallan kuin hän yhdellä kerralla olisi tullut siirretyksi lapsuutensa edeniin. Ja te muistatte, sanoi hän, pöydän puutarhassa? Niin, se oli harmaa kalkki-kiivu lehtimajassa; siinä olen minä usein istunut kirjoineni. Ehkä te olette kirjoittaneet nimennekin? kysyi hän ja hänen poskensa saivat innokkaamman punan.
Päivän Sana
Muut Etsivät