Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Ylpeästi näyttää hän pikku Erikkiä, joka makaa niin hiljaa, kaunis hymy suun ympärillä, joka on piirteiltään kuin Amorin jousi. Lapsuus herättää eloon uinailevan myötätuntoisuuden, virittää raikkaita, onnellisia tunteita terveissä luonteissa. Ja suuri Erik on iloinen ja unhottaa kaikki. Hän pusertaa vaimonsa kättä ja suutelee lapsen pieniä, ruusuisia poskia.
Että lapsesta tulee nuorukainen, sitten mies, lopuksi vanhus, se on ymmärrettävissä, kun ottaa huomioon, että vitaalinen kehitys on tässä realiteetti itse: lapsuus, nuoruus, keski-ikäisyys eivät ole muuta kuin ymmärryksemme silmänräpäyskuvia, meidän ulkoapäin, pitkin jatkuvaa kehitystä kuvailemiamme mahdollisia pysähdyspaikkoja.
Lapsuus on lyhyitä ja nopeita elämyksiä, voimakkaita vaikutelmia, se ei ole kokonainen eikä yhtenäinen, mutta ei siinä myöskään ole mitään puolihämyistä eikä himmeää. Mutta heleimmilläänkin se on salaperäinen ja selittämätön.
Lapsuus on Esterille ratkaiseva: se hänessä kehittää tuon uskollisuuden ja kiinteän rakkaudenkaipuun, joka useimmiten viittaa yksinäiseen ja rakkaudettomaan lapsuuteen. Hän on varhain vanha ja myöhään lapsi. Hän kärsii sanattomasti siitä, että äitipuoli on vallannut häneltä isän.
Voih, voihkaa, Troia! PRIAMUS. Mikä tuskan huuto? TROILUS. Kyll' äänen tunnen: hullu sisaremme! Voih, voihkaa, Troia! HECTOR. Se Cassandra on. CASSANDRA. Voih, voihkaa, Troia! Tuhat silmää mulle, Profeetallisin kyynelin ne täytän! HECTOR. Vait, sisar, hiljaa! CASSANDRA. Pojat ja immet, miehet, raihnaat ukot, Avuton lapsuus, joka vain voi huutaa, Lisätkää parkunaani!
Seuraavana päivänä jatkettiin rauhallisesti peitteen ompelua ja Gabriellen ääneen lukema «Erik Menvedin lapsuus» muutti virkistävällä tenhovoimallaan kaikkien ajatukset pois kirkkoherrakunnasta ja sen kadotetusta paratiisista Tanskan maan rikkaasen keskiaikaan, jossa eli «Erik Kongen hiin unge». Uusia toiveita ja keinoja.
Ystäväni hymyili, keskeytti hetkeksi puheensa, tuijotti valkeaan ja jatkoi sitte: Minun pitänee ensiksi mainita joku sana kodistani ja lapsuudestani, jotta täysin voisit ymmärtää mitä sitte aion kertoa. Niinkuin tietänet, oli kotini Tukholman varakkaimpia, uskallanpa sanoa onnellisimpiakin. Minä olin niitä etuoikeutettuja, joiden lapsuus kuluu niin, etteivät tiedä kärsimyksistä niin mitään.
Te kaupungin herroja ootte, on vierasta kansa ja maa, ja vastaisuus sekä lapsuus teill' lietona kangastaa; mut korpien keskeen käykää! Se samppanjakaihonne vie, minä vast' olen tullunna sieltä ja sinne on taas mun tie". Ja hän toisihin riemuten katsoi kuin lausunut heille hän ois: miks ette te kanssani seuraa, sehän kaunista kulkua ois!
Ja tämän kirjoitettuansa hän rauhoittui, riisui vaatteensa ja heittäytyi vuoteelleen, vielä yhä muistellen siellä kaukana kultaisessa kodissa olevaa isää ja Liisaa. Ja hän vaipui syvälle näihin kotoisiin muistoihin. Koko lapsuus kulki hänen editsensä. Ajatus viivähti monessa muistossa ja kietoutui lämpimästi hänen rinnallaan kasvaneen Liisan ympärille.
Teoksissaan, etenkin »Lapsuus, poika-ikä ja nuoruus»-nimisessä, on hän tarkalleen kuvaillut muistojaan äidistään ja isästään. Hän oli puolentoista vuoden vanha äidin ja yhdeksän vuoden vanha isän kuollessa, joten kasvatus jäi vieraiden käsiin. Lahjakkaan, itserakkaan, oikullisen ja herkän pojan kasvatus olikin vaikea tehtävä.
Päivän Sana
Muut Etsivät