Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Hetken aikaa kuluttua äiti vielä kerran kutsui heitä kaikkia luoksensa ja sanoi heille: "Lapseni, nyt olen nähnyt työnne. Uskollisia lapsiani tahdon rakkaudella syleillä, vaan uskottomat tahdon hyljätä. Jos kaikille anteeksi antaen mielelläni unhottaisin rikoksianne, niin se ei ole minulle sallittu, sillä vanhurskas Jumala itse on teitä tuomitseva. Ja hänen tuomionsa on oikea.
"Woi hywä Jumala...! mistään sen saisi...? Minun täytyy päätä ... woi minun lapsiani!" sanoi hän hätäillen. "Teidän täytyy mennä konttoriin ja pyytää lippu; muistakaa sanoa, että olette rautien työmiehen waimo ja joutukaa, sillä ei tiedä millä silmänräpäyksellä juna tulee", koin häntä ohjata. "Woi hywä isä! enhän tiedä koko konttoriakaan ja insinööri ... minä en tohdi", hätäili hän.
Olkoon siitä sulle kiitos, Sä Natalia Feodorowna, äidin lailla Kun sä laupiaasti hoidat Lapsiani Wolga-virran rantamailla!" Linnan jalo haltiatar Hänen kättään suudellen nyt nöyrimmästi Lausui: "armas keisarinna, Helppo huoleni on ollut, viljelijän Huoli vaan, jok' ei tee vaivaa, Aurinko kun ylähältä lakkaamatta Lämmintänsä maille lainaa." Noin hän lausui.
"'Puolisoni on uskova sitä yhä enemmän, raukka, joka päivä vähän aikaa eteenpäin; ja silloin kaikki on oleva ohitse. Minä olen kovasti väsynyt. Jos tämä on unta, istu luonani, sillä aikaa kuin nukun; älä jätä minua. Jumala siunatkoon molempia lapsiani! Jumala varjelkoon ja suojelkoon isätöntä poikaani!" "Minä en koskaan jättänyt häntä tämän jälkeen", lausui Peggotty.
Kun taistelevat vihdoinkin vaikenivat, kuului siellä täällä hajanaisia ääniä ukkojen joukosta: Minä olen samaa mieltä kuin Isola. Niin, niin, kyllä Isola on oikeassa, meillä on jo yksi koulu liikaa, liitti toinen ivallisesti. Minun lapsiani ei opeteta herrastelemaan, arveli kolmas.
Nyt olen laskenut mieheni hautaan ja lapsiani kasvatin vihassa ja ylpeydessä. Kaksi minua kiroo, kolmas istuu tyhjässä talossa puutetta kärsimässä ja poikani horjuu juopuneena ympäri pitäjää. Sinä olet syypää siihen, sinä olet kaikkeen syypää". Marit vaipui sänkyä vasten ja rupesi itkemään niin rajusti että olisi voinut luulla häntä sairaaksi. Kylmät kovat kasvot osoittivat nyt epätoivoa.
Miksi et sitä tee?" "Siihen on mahdoton pakoitettaa". "Sitte minä menen toistamiseen tieheni". "Ja minä jään kotiin", vastasi Anni kolkosti, "minä jään lasteni luo". "Ne ovat minun lapsiani juuri yhtä paljon kuin sinunkin". "Vaikkapa niinkin", vastasi Anni uppiniskaisesti. "Ja nyt pelikellokin juuri rupee soimaan!" valitti Lents. "Oi hyvä Jumala, soittaakin vielä tuota ilovalssia!
Sitä täytyy minulla olla. Vaan arvaapas, mihin ryhdyn, kun sinä olet mennyt? Mihin? Heti kun olet mennyt luotani, menen rannalle ja tuon kaikki köyhät, turmeltuneet lapset tänne meille. Kaikki nuo raakalaislapset Mitä sinä niillä täällä? Otan ne luokseni. Sinä otat ne tänne! Niin, sen minä teen. Sinun lähtöpäivästäsi alkaen ovat he täällä kaikki, aivan kuin olisivat omia lapsiani.
Jumala armahtakoon vaimoani ja lapsiani!" Sabina voikahti varsin katkeraan valitushuutoon; lankesi ukon jalkain juureen ja sanoi: "isä, armahtakaa poikaanne! armahtakaa minua ja lapsiparkojani! Jumala on armias ja laupias, hän kyllä antaa meille syntimme anteeksi!" "Sabina," vastasi ukko totisesti, "et tiedä mitä sanot; älä erhety, ei Jumala anna itseään pettää.
"Hän särki padan, eikä totellut, vaikka ma kielsin häntä useat kerrat", puolusteli ukko itseään. "Vaikka hän olisi särkenyt tusinan patoja, niin en salli Teidän pieksevän lapsiani", säesti isä. "Lapsenne ovat jo niin huonolla jäljellä, että, jos ette rupea heistä vaaria pitämään hyvä ei heitä peri.
Päivän Sana
Muut Etsivät