Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
ELISABETH. Hän teki sen lapsellisuudesta. Muista, että hän vasta on seitsemäntoista vuotta. PASTORI. Lapsellisuudesta? Onko kavaluus lapsellisuutta? Vielä lisäksi noin ilkeä, juonikas kavaluus, jota hän on tässä osoittanut. Onko se lapsellisuutta, minä kysyn. ELISABETH. Sinä aina niin kiivastut. PASTORI. Sinä taas et välitä niin mitään. Sinulle on yhdentekevä, näetpä lapsistasi mitä hyvään.
Ja sen varmaan myöskin teit vaikka nyt olet kaikki unohtanut. ANNA LIISA. Lapsellisuutta pelkkää lapsellisuutta! Mitä tiesin minä silloin vielä rakkaudesta tai muusta. Helppo sinun oli saada minut ansoihisi ja vietellä minut. MIKKO. Tarvittiinko siinä paljon viettelemistä? Muistelepas oikein! ANNA LIISA. Sinä olit minua vanhempi, ymmärsit paremmin, mikä siitä kaikesta seuraisi.
No, no, tuo ei olisi ehkä niin hullua. Lapsellisuutta! TEUVO. Niin, ei niitä aatteita tietysti voi toteuttaa milloinkaan. JUSSI. Ei ole, vaan meille kuulutaan annettavankin vapaaliput, kun on Maijun koetusnäytäntö. TEUVO. Se on totta, se. Mutta minunpa täytyy käydä ostamassa, ennenkuin loppuvat. JUSSI. Tulet kait sitten tänne takaisin, että menemme yhdessä? TEUVO. Tulen, tulen.
Tultuaan kotiin hän heti haki esiin kauan koskematta olleet päiväkirjansa, luki muutamia paikkoja niistä ja kirjoitti: »Kahteen vuoteen en ole kirjoittanut päiväkirjaa enkä luullut enää koskaan palaavani tähän lapsellisuuteen. Mutta se ei ollutkaan mitään lapsellisuutta, vaan keskustelua itseni kanssa, sen totisen, jumalallisen itsen kanssa, joka asuu jokaisessa ihmisessä.
Mutta nytkään hän ei näyttänyt minua kuuntelevan, tähysti vain ulos, näytti ajattelevan jotain toista. Vaan äkkiä hän virkahti: Niin, se on tietysti jonkunlaista joutavaa arkuutta, lapsellisuutta, kun puuttuu toimintavoimaa uutta uraa alkaessani. Enkä sitä usein tunnekaan, joskus mietin sitä ihan omaksi kiusakseni.
ELISABETH. Hän on vielä niin lapsellinen ja ajattelematon, Maiju raukka. PASTORI. Kevytmielisyyttä tuo on, ei lapsellisuutta. Kevytmielisyyttä ja pahanilkisyyttä. MAIJU. Ovathan nekin pahanilkisiä ja parjaavathan nekin ihmisiä. ELISABETH. Hillitse itseäsi, hyvä lapsi.
"Ne ovat niin vanhat ja ovat laulaneet meille laulun." "Mitä lapsellisuutta se on!" sanoi mökkiläinen. "Juuri kuin vanhat puut voisivat laulaa! Mutta yhtäkaikkipa tuo on; koska rukoilette niiden edestä, voin maa etsiä itselleni pari muuta puuta." Ja niin hän läksi etäämmälle metsään, mutta lapset jäivät uteliaina paikoilleen, kuuntelemaan, mitä Rutimo ja Pilviparta nyt sanoisivat heille.
»Oikeastaan minun pitäisi päästä sinne itsekin Maija-vainaan viereen sinne minä kuitenkin kuulun», ajatteli hän. »Voisinhan minä niin määrätä.» »Lapsellisuutta!» päätti hän hetkisen päästä. »Onhan yhdentekevää missä makaan.» Ja hänen korvissaan alkoi taas humista koivujen, haapojen ja pajujen hiljainen soitto.
Eikö sitäkään?... kautta sieluni, sitten en tiedä, mitä minun pitäisi sanoa... Mitähän virkaa tällä reikelillä on... Reikeli ulkopuolella, eikö se ole hullunkurista?... Mutta sinähän vapiset... Mitä lapsellisuutta tuo nyt on! Voi, kuinka minä olen onneton! huokasi tyttö, nojautuen miehen puoleen.
Minä, joka rakastan sinua niin äärettömästi, että minä suojatakseni sinut surulta voisin pantata oman sieluni. Ainakin minusta nyt siltä tuntuu. SIIRI. Nyt minä ymmärrän kaikki. Sinun hajamielisyytesi, sinun kylmyytesi, sinun Ja väsyttyäsi leikkikaluusi, miksi et voinut erota hänestä? TUURE. Mutta tämähän on aivan kuulumatonta lapsellisuutta. SIIRI. Niin, kuulumatonta lapsellisuutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät