Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Heräsin, kun käsilyhdyn valo lankesi suoraan kasvoilleni. Eräs pieni, noin kolmenkymmenen ikäinen, vihreäsilmäinen ja pörrötukkainen mies seisoi vieressäni tarkastellen minua. »No», sanoi hän, »kuinkas sinun laitasi on?» Nyyhkytys oli vastaukseni. Vieraani koetti sitten valtasuontani ja ohimoitani ja istuutui pesemään ja sitomaan haavaa päässäni. »Ai, ai», puhui hän, »ilkeä haava. Mitä nyt, mies?
Kovasti parkaisten heräsin kauheista unelmistani. Kuinka sinun laitasi nyt jälleen on, Martha? kysyi isäni nuhdellen. Jos noin antaudut sureksimiseen, voipi se lopuksi olla järjellesi vahingollista. Se on synti ja sitäpaitsi on se sopimatonta. Se on sodan häväisemistä, kun ei katsele sitä suurelta kannalta, vaan huomaa yksityisseikkoja. Ja niitä ei ylipäänsä pidä ajatella.
Kuule, miten sinun laitasi on, sinä olet käynyt niin salaperäiseksi? Eikö mitä, on vain ollut tässä vähän töitä ja hommia. Hommia, hm, on niitä hommia joskus väliin näkynyt iltahämärässä hameniekkain parissa... Esko melkein säpsähti, kun toinen tovereista äkkiä heitti tuollaisen viittauksen, hän tunsi, että se sattui hyvin aralle paikalle.
Jumala, Jumala, nyt tuskassani tarvitsisin sinua, mutta en tiedä missä sinä olet en ole niin pitkiin aikoihin sinua tarvinnut. 7:s kohtaus. JALMARI saapuu etehiseen. ELISE pysähtyy ja katsoo toivotonna häneen. Vai jo anoppi on tullut; siis ei ole tarvinnut sinun olla yksin. Suo anteeksi, Elise kulta, en ole voinut aikaisemmin tulla. Mutta mikä sinulla on? Miten on sinun laitasi? Ei mitenkään.
Mutta kun nainen aikoi nousta, kaatuikin hän pitkälleen kylmälle maalle. Anna! Rakkaani! huudahti mies, tarttuen häneen ja nostaen hänet ylös. Carl! kuiskasi nainen, katsoen pitkään auttajaansa. Kuuvalossa näki viimemainittu, että naisen suusta tiukkui verta, jota levisi hänen huulilleen. Hyvä Jumala! huudahti mies, miten on laitasi Anna, Anna?
Kaikki mitä metsässä elää, näyttää pitävän sinua kaltaisenaan; ja sinä näet semmoista, mitä muut ihmiset eivät näe, mitä metsän kansa ei itsekään näe. Niin niin! sinun laitasi, Miranda, on vähän toinen. Isäsi tapana oli katsella sinua ja sanoa, että sinusta tulisi naisfauni taikka metsän kuningatar, taikka että keijukaiset sinut veisivät. Tämä paikka sopii hyvin sinulle.
Hän nousi istumaan sängyssä ja katseli miestään suurilla silmillään. "Mikä sinua vaivaa, mitenkä on laitasi tänä iltana, ystäväni?" kysyi hän. "Sinä, joka olet niin kiltti ja vaatimaton etkä koskaan puhu rahoista ja viihdyt niin hyvin meidän pienissä oloissamme, sinähän puhut nyt aivan kuin sukulaisemme Beauchêne.
"Eikö sinun laitasi ole samoin?" kysyi Mari, joka nyt vasta puuttui puheesen keskusteltavassa aineessa. "On, todellakin on samoin, hyvä Mari", vastasi Knutson. "Ei kukaan voi rakastaa enemmän syntymämaatansa kuin minä, mutta minä en tahdo sentään asettaa mitään erityistä maakuntaa muiden edelle.
Mutta Joonas ei ollut niin paikalla valmis; minuutti kului ja samalla puolet hänen käytettäväkseen määrätystä ajasta. Kuinka on laitasi, ystäväni? kysyi kuningas, osoittamatta vähintäkään maltittomuuden merkkiä. Hänellä oli erityiset syyt pysyä talonpoikain suosiossa.
Häntä ei voi likimainkaan verrata sinuun. Ei häntä eikä ketään muuta. Sinä lyöt heidät kaikki laudalta. SYLVI. Voi sinä olet kovasti hyvä, kun pidät minusta. Minäkin pidän sinusta niin niin niin äärettömästi. Enemmän kuin kenestäkään muusta ihmisestä maan päällä. VIKTOR. Sylvi, ole varuillasi sinä teet minut ihan hulluksi. Etkö jo huomaa, kuinka minun on laitani? SYLVI. Kuinka sinun on laitasi?
Päivän Sana
Muut Etsivät