United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Väitettiin: "Ne vaan on laina, vieras kouluanti vaan, Jost' on Suomi kiitostansa luotu aina laulamaan. Palveluun tää kansa kelpaa, sill'ei voimaa hallintoon, Oman hengen ponsi puuttuu, ilmoillen sen nostakoon!"
Moni, jost' ol' laina hetken elämä, ei enempää, saattoi jälkeen ukon retken kaukaa vaiti tähystää, nuotiolta, keskelt' iloin nousta kotvan nauramaan, mutta herttaisimmin piloin, hänen kummaa kulkuaan. Väki virkkoi: »Kahakassa 'lyö ja hakkaa! ukko huus; siell' on sirut parsimassa käydä urakka nyt uus.
»Sua luulenpa melkein pelkääväin » niin leikillä lausui Laina. Ja se soutaja hymyten vastasi näin: »Suvi talvea pelkää aina.» »Mut etkö sä usko, ett' talvikin ain toki pelkää kevättä juuri?» »Niin, totuus valhetta pelkää vain ja valheen valta on suuri.» Niin leikki se lens kuni lempeä tuul' yli öisen lampuen pinnan. Suu leikkiä löi, hymys uhmaten huul', mut yö oli pohjassa rinnan.
Rahat olivat ainoastaan laina, jonka minä maksan; mutta te ymmärrätte, että tämä laina hänen luonteensa mukaan merkitsi lainanottajan kuolemantuomiota. Hän oli liian suuri, liian puhdas elämään loistavassa häpeässä hän tahtoi ennemmin kuolla tuntematonna Ruotsin pelastajana kuin nousta Ranskan tahratulle valtaistuimelle. Nyt tiedätte nimen. Kostakaa, jos voitte Ranskan kuninkaalle, Ludvig XV:lle.
Ainoa keino olisi panna joku vähänläntä laina suostumuksen ehdoksi, mutta senkin hän voisi kieltää ja minun täytyisi suostua sittenkin; ja kun semmoinen kaupitteleminen tulisi ihmisten tietoon, näyttäisi se sangen rumalta.
Usein annettiin heidän taloutensa järjestämiseksi uusille maanomistajille, atrubnikeille, joksi kansa uudella sanalla nimitti miristä "irtihakattuja", koroton laina 15 vuodeksi, jonka he käsittivät palkinnoksi esivallan toivomuksen noudattamisesta.
Seisottuaan näin silmä silmää vastaan uskollisesti puristaen kättä, veti Sprengtport vihdoin kätensä pois ja lausui surumielisellä vakavuudella: No, rakas Löfving, tämmöisiltä näyttävät nyt entiset kaarlolaiset. Löfving käsitti näissä sanoissa piilevän tuskan, mutta vastausta hän ei löytänyt. Kaikki oli ainoastaan laina, lisäsi majuri. Kyllä kaiketi, mutta kuka olisi sitä silloin voinut ajatella?
Puotirätingit olivat nousseet hirvittävän suuriksi ja lähenevä joulunaika ynnä valtiopäivät tuottaisivat yhä enemmän menoja. Hän tuumaili sinne tänne ja teki laskujaan; mutta siihen päätökseen hänen täytyi tulla, ettei auttanut muu kuin ottaa suurempi laina joko yksityisiltä tai jostakin kassasta.
Tee kuin tahdot Jeesus aina. Lapseni on sulta laina. Tuli linnahan köyhä sotamies Kunigunda, ah, Kunigunda »Hei, heitukka, kustapa kulkee ties?» Minä maailman matkoja astun.» »Ja jos olet suora sotamies » Kunigunda, ah, Kunigunda »niin tännekin loppua voi sinun ties». »Sama mulle, mut palkan ma tahdon.»
Varsinkin nimismiehen rouvaa se näkyi huvittavan, sillä kun kaikki muut kiittivät morsianta, sanoi hän: »Kyllä kantokin kaunis on, kun koristetaan. Mitäpä hän muuta olisi tuollaisessa puvussa? Kyllä vain halvempikin vaate olisi kelvannut sille, joka ennen on paimentyttönä ollut. Laina ja Nanni ovat aina sanoneet, että hän on ylpeä, vaikka osaa viehättää, herroja varsinkin.»