Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Lääninvankila jylhine seinämineen kaupungin laidassa, oli vaan omiansa vaikuttamaan vakavia tunteita, etenkin sen kaupungin osan asukkaissa, jossa sijaitsi, siitä, mitä heidän rauhaansa tämän hyvin järjestetyn yhteiskunnan jäseninä sopi. Samaisena sunnuntaiaamuna narahti avain äkkiä vankilan portin suuressa ruosteisessa lukossa.
Mikä häntä muutamain henkeä pitäneekin vireillä? Juha istui kaskensa laidassa. Kun ei enää jaksanut toivoa, oli, niinkuin olisi päästänyt venheensä vesien viedä, jota tähän asti oli pitänyt kiinni. Se meni kuin myötävirrassa ja katosi katoamistaan... Lehto on kaadettu kohta vaaran huipulle asti; pian ei ole enää mitään kaatamista tämän vaaran rinteellä. Onhan tässä jo minulle.
Hän tiesi varsin hyvin, että päättäväinen pieni ranskatar voi pitää sanansa, kun kerran oli saanut jotakin päähänsä. Jos teidän armonne ajaa edelleen Solnan kirkolle päin, niin näkyy kirkon länsipuolella pieni männikkö ja sen laidassa punaiseksi maalattu talonpoikaistupa. Mutta minä pyytämällä pyydän teidän armoanne... Onko hän kuollut? Ei vielä. Hyvä.
... Hulluttelen, ajatteli hän kuitenkin eräänä päivänä taas istuessaan kaskensa laidassa vaaran rinteellä, josta ties monennen kerran oli tähystellyt kotiin. Ei se tule, Kaisa valehteli minun mielikseni. Tai uskoo sitä, mitä tahtoo uskoa. Ei Marja ole minusta milloinkaan välittänyt.
Siinä seisoi vahva linnoitus korkeine torneineen ja vankka muuri ympäröi sitä joka puolelta. Kaupungin toisessa laidassa oli suuri linna, jossa hän näki neljänkymmenen aseilla varustetun orjan kulkevan. Hän tuumi itseksensä: "Oi, jospa vain tietäisin mihin maahan olen joutunut!" Mutta lopulta hän päätti viettää yönsä tuon suuren linnan penkereellä ja hieroa ystävyyttä sen asukkaiden kanssa.
"Jos ne, näet, olisivat hypänneet ruuhesta", keskeytti hänet Jasper hymyillen, vaikka hän epäilemättä mieluummin kuin ystävänsä olisi antanut kosken laskemisen jäädä unohduksiin. "Poika on oikeassa", alkoi Opas uudelleen ja kääntyi Mabeliin, kun ruuhet nyt olivat niin likellä toisiaan, että laita oli melkeen laidassa kiinni. "Vaan te ette vielä ole sanonut, mitä ajattelette loikkauksestamme".
Miehet niittivät, naiset kulkivat jälessä kouhotellen. Niityn ranteet kasvoivat kaunista solakkaa haavikkoa, metsän laidassa oli lato, jonka kupeelle oli tehty tuli, mistä savu nousi kohtisuorana patsaana heleään, tyyneen aamuilmaan. Niityltä tuoksahti tulijaa vastaan tuores, niitetty heinä.
Jokaisessa niissä seitsemässä pylväässä, jotka tätä aukeamaa koristivat, riippui kukkavihko. Keskustassa, joka oli puutarhana, hehkuivat mitä ihanimmat kukat marmorisissa, jalustalle asetetuissa astioissaan. Tämän pienen puutarhan vasemmassa laidassa oli pieni komero, joka muistutti katolisissa maissa maantien varrella olevia pieniä pyhimyskoppeja; se oli pyhitetty penateille.
Vaan kun tulivat maantien suuhun, johon katu päättyi, esitti Elsa, että lähtisivät hautuumaalle, joka oli heti kaupungin laidassa ja maantien vieressä. »Siellä on jo siivottu ja laitettu, ja on jo kaunista», selitti Elsa. Joria ei haluttanut. Hän sanoi jotakin, että ehtiihän siellä vielä olla. »Oletko sinä sairas?» kysyi Elsa säikähtäen.
Kun portaita nousin, kuului melu taas entistä kovemmin ja selvemmin. Vielä kerran pysähdyin kuuntelemaan: Juoskaa pojat linnaan! Lyö, lyö, Kyöstiä! Ei käynyt! Varo, varo Tolari! Linna on meidän! Kopit turrattu! Sitten väsäysi melu ja vasta kun astuin huoneeseen katkesi se kokonaan kuulumasta. Asuntomme oli eräässä kaupungin syrjäisessä laidassa olevassa talossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät