Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kun Ester tuli, ei hän kuitenkaan liikahtanut, vaan hengitti syvään ja huomattavasti, sillä välin kuin Ester istuutui sängyn laidalle ja hymyillen katseli häntä. Hänestä tuntui, kuin olisi pojan veitikkamainen katse loistanut suljettujen luomien takaa ja pidätetty hymy vavahdellut hänen huulillaan, kuin päivänsäde väreilevällä vedenpinnalla.
Kaupungin muureja kohti kuljetettiin, pyöräin päällä puutorneja, joissa oli keskellä silta, aiottu laskettavaksi muurin laidalle. Toinen piirityskone oli muurinmurrin, pitkä hirsi, jonka toisessa päässä oli suuri, oinaanpään muotoinen rautakärki.
Haparoin ääntä kohti, käsi sattui hänen tukkaansa, ja hän tuntui nauraa tirskahtelevan, kun minä viimein osuin istumaan hänen vuoteensa laidalle. Mitä varten te nyt tänne tulitte? Olin niin hengästynyt, etten saanut sanaa sanotuksi. Ja minua yht'äkkiä ujostutti, en tiennyt, miten olla ja miten sanoa sitä, mitä olin tullut sanomaan. Vihdoin sain kysytyksi, oliko isäntä kotona.
»Minä tiedän, mikä ääni se on», sanoi viimein Elina. »Tuolla, ei varsin kaukana, on suuri paasi, joka kumahtaa tällä tavalla, kun ihminen astuu sen laidalle. Sitä sanotaan Jylhänkiveksi; minä näin lapsena sen, ja silloin paimenet antoivat sillä merkkiä taloihin, milloin joku vaara uhkasi tai milloin he olivat kotiin tulossa.»
Enempää tässä olisi turha kertoa kuin että Juhana istuutui mummon sängyn laidalle, jossa Liisa taidollansa sulki verenjuoksun ja sittemmin sitoi haavan; Katri sill'aikaa tuvassa pukeutui nopeasti, sillä hän valmistihe heti lähtemään kartanoon tai pappilaan lääkkeitä saamaan. Sanottuaan jäähyväiset läksi hän astumaan pimeitä polkuja illan myöhällä.
Hän istui käsi suojelevasti ojennettuna reen laidalle tytön taakse ja kuunteli noita keskeytymättömiä, vilkkaita ihmettelyn ja ihastuksen huudahduksia, katsellen hymyillen noihin nuoriin kasvoihin, jotka kaihtelematta kääntyivät häneen, pyytäen selitystä kaikelle oudolle tässä uudessa, tuntemattomassa maailmassa.
Silloin aina koki äiti nousta istualleen wuoteen laidalle, waalimaan ja hoitelemaan pienokaistansa. Surkumielellä säälitteli hän lapsensa kärsimistä ja siinä samassa tunsi hän omassa sydämessäänkin sanomatonta murhetta ja tuskaa niin, olihan hän äiti.
Siinä olisimme arvattavasti kauankin viipyneet, sillä he eivät näyttäneet välittävän ollenkaan ajan kulumisesta, jollei viimein laivan kapteeni, joka huudoista ja epäjärjestyksestä näytti joutuneen melkein pois suunniltaan, olisi tullut laivan laidalle ja pyytänyt meitä poistumaan. Neil noudatti heti pyyntöä.
"Sinä melkein peloitat minua nyt", sanoi hän. Aslak tointui, pyyhkäsi kädellänsä kasvojaan ja istui sängyn laidalle jälleen. "
Pulkkinen keikkui kapeilla kannoilla, vuoroin kummallakin, eikä hän tahtonut siellä varsan kiitäessä mitenkään pysyä. Mitäh? Kuulitko sinä? Tule tänne reen laidalle istumaan! Totta kai kuulit, kun minä niille annoin? No, jo minä toki sen kuulin ... oikein olan takaa annoitte! Häh? Niin! Eikö niin? Mitä? Jo minä olisin vallesmannin sijassa vähemmästäkin hävennyt. Näitkö sinä, minkänäköisiä ne oli?
Päivän Sana
Muut Etsivät