Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
"Ainoastaan Tridentumin ja Bolzanumin kautta pohjoiseen sekä Atesiksen ja Passaran laaksoihin päin muutamia tuhansia gootteja pääsi vaimoineen ja lapsineen pakenemaan. He vielä voittivatkin Mansio Majaen luona Teriolis-linnan varusväen avulla heitä takaa-ajavan arkontti Zeuxippoksen, joka yhtyi nopeasti pääjoukkoon.
Molemmat ystävät olivat istuneet eräälle Frohburgin puiston istuimista, virvoittaen itseänsä kuutamo-maiseman lumousvoimalla sekä vuoren harjanteilta katsoen laaksoihin, jossa puut tuhansine valkeine kukkineen nuokkuivat, niin että ne katselijan silmässä näyttivät ikäänkuin jäävuorilta, joita ikuinen lumi maallisen katoovaisuuden kuva peittää.
Eikä hän, luullakseni, vielä ole saanut mitään muuta käsitystä taivaasta, kuin että se on hyvin järjestetty kunta, jossa aatelisten henget ylpeästi vallitsevat kukkuloilla, mutta talonpoikien henget jäävät nöyrästi laaksoihin; pää-eroitus maan ja taivaan välillä on se, että taivaassa kaikki tietävät, kuinka tulee pysyä asemillaan. Ja epäilemättä on hän tavallansa oikeassa.
Vaan yht'äkkiä alkaa hänestä näyttää siltä, kuin kaikki nuo jälet ja merkit toisivat poispäin, niinkuin ne tästä kautta suurella joukolla ja täyttä karkua olisivat ajaneet kuormineen ja kärryineen, niinkuin pelästyksissään ja takaa ajavia vainoojiaan hurjasti paeten... Ne ovat keskeyttäneet työnsä, ne on joku loihtinut sieltä pois, antamatta yön lepoa ja päivän rauhaa! ... pannut metsän peikot kiviä nakkelemaan vuorten louhuista alas laaksoihin, särkemään yöllä sen, minkä ne päivällä rakentivat ja rakentamaan sen, minkä ne särkivät: hänen pirttinsä ja peltonsa!
Helposti täällä kuulen Ne laulutkin, Mi myötä vienon tuulen Soi laaksoihin. Käy usein armas kulta Mua kohtaamaan; Tääll' lausuu lemmen tulta Hän lauluillaan. Tuon soinnun, vohlat, varmaan Te tunnetten! Ah, rintahainpa armaan Pian sulkenen. Kun päivä tunturilta Taas vilkaisee, Näen kullan; kunnahilta Hän astelee; Kädessä hällä loistaa Sulo seppelyt, Jon rannan apiloista On köyttänyt.
Valkeneva päivä oli jo hohtavana koitteena itäetelän taivaanrannalla. Auringon kohdalla taivaanrantaa vuorien harjalla kimmelteli hohtava soihtu, josta punertavan kumakka valo virtaili kaikkialle sekä vuoriin että laaksoihin. Ja koko avaruus henkäili, sulouneen vaipuneena. Tämän hetken valitsi Antti tullakseen Vaaralaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät