Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Siinä lausui lattialta, oven suusta, alta orren, sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuletko minulle, neiti, ikuiseksi ystäväksi, polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi?" Tuopa kaunis Pohjan tytti itse ennätti sanoa: "Joko sie venosen veistit, joko laait laivan suuren kehrävarteni muruista, kalpimeni kappaleista?"
Siinä virsikäs Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: "Mont' olen syönyt, monta juonut, tuhonnut tuhatlukuja; moint' en vielä konsa syönyt, kuin söin vanhan Väinämöisen! Hyvin laait tultuasi, teet paremmin, kun paloat." Siitä Antero Vipunen irvisti ikeniänsä, avoi suunsa suuremmaksi, leukapielensä levitti.
Koska sitten Wäinämöinen ensiksi ennättää perille ja pyytää Pohjolan neitoa »ikuiseksi ystäväksi», muistuttaa tämä veitikkamaisesti heidän edellistä yhtymistänsä ja silloin kesken jäänyttä ehtoa: »Jokos sä venosen veistit, Joko laait laivan suuren Kehrävarteni muruista, Kalpimeni kappaleista»?
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on seppo veikkoseni! Mitä paukutat pajassa, ajan kaiken kalkuttelet?" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kuuta kullaista kuvoan, hope'ista aurinkoa tuonne taivahan laelle, päälle kuuen kirjokannen." Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh seppo Ilmarinen! Jo nyt laait joutavia! Ei kumota kulta kuuna, paista päivänä hopea."
"Mitä sie pahoa laait, Kuta teit pillojasi?" "Olipa Maaria matala, Taaria talon emäntä; Lypsi lehmän lyyrytteli, Kantoi maion kaarutteli, Pani patsahan nenähän, Kuppisessa kultaisessa, Vaskisessa maljasessa. Meni veikko, joi vähäsen, Meni sikko, puolen lappoi, Menin mie, ta kaiken kaaoin; Sitä mie pahoa laain, Senpä tein pillojani."
Lintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja alinomainen, kuin olet kovin osaava, varsin taitava takoja!" Sanoi seppo Ilmarinen, itse lausui, noin nimesi: "Ei tuo kumma ollekana, jos olen takoja tarkka, kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut." Lintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi: "Mitä, seppo, siitä laait, kuta, rautio, rakennat?"
Sanoi vanha Väinämöinen: "Siksipä on tuo jätetty: lintujen lepeämiksi, kokon ilman istumiksi." Sanoi kokko, ilman lintu: "Hyvinpä sinäki laait: heitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan linnuille lepeämiksi, itselleni istumiksi." Tulta iski ilman lintu, valahutti valkeaista. Pohjaistuuli kasken poltti, koillinen kovin porotti: poltti kaikki puut poroksi, kypeniksi kyyetteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät