Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Muill' on pitkät piipunvarret, Kopat kopran täytehiset; Minä tynkyllä typytän, Nahkavarrella naputan. Muut syövät murukaloja, Ja juovat olutpunaista; Minä kiiskiä kitustan, Vesilientä lippielen. Tiirin, liirin, tengan löysin. Tiirin, liirin, tengan löysin, Löysin uuen, löysin vanhan, Vanhan annoin vaimostani, Uuella orihin ostin, Orihilla tamman vaihoin, Tammalla talon asetin.
Jokohan olin pitänyt mitään kolinaa? Minä kuultelin henkeäni vetämättä ovella. En! Käytävässä ei kuulunut askeltakaan; Huoneessa yläpuolella oli kaikki hiljaa; ei hirnahdustakaan kuulunut mistään. Paitsi sitä, että olin lukinnut ja salvannut oveni, olin myös laahannut oven eteen vanhan puukirstun, jonka löysin sängyn alta. Ainoasti yksi mahdollisuus oli minulla jäljellä akkuna.
Löysin rauhanmadonnan herttaisesta paikasta, metsärajan yläpuolella olevalta niittypengermältä, korkean, jyrkän kallioseinän alta. Se oli katettuun komeroon asetettu, puusta leikattu veistos, siniviittainen, keltatukkainen, ystävällisesti hymyilevä äiti, polvellaan lapsensa.
Mutta kun minä löysin kirjan, yksi pappi vei sen minulta ja sanoi, ettei se ollut mikään hyvä kirja vähäisille tytöille; enkä minä koskaan saanut sitä takaisin. Niin minulla ei ole muuta kuin tämä lauseeni, Elsa serkku. Minä soisin, että se tekisi sinut onnelliseksi, niinkuin se tekee minut." Minä suutelin suosikkiamme ja toivotin hänelle hyvää yötä; mutta minä en saanut nukutuksi.
AHAB. Ma määrään Samerin ja Obadjan Todistajina läsnäolemaan, Kun tuomiota pannaan täytäntöön, Ja sille emme viivytystä salli. Kun Amaria SAMERI. Herra kuningas, Hän, kuultuansa, että juoni tää On ilmi tullut, puuhun hirttäytyi. Ma löysin hänet siitä kuolleena. Vai hirttäytynyt! Amaria parka! AHAB. Hän itse rangaissut on itsensä; Ja Jemlanpoika häntä seuratkoon. OBADJA. Vaan kuninkaani
Heidän tällä tavoin puhellessa tuli kaksi kansalaista oikeuden eteen. Päällekantaja sanoi: "Minä olen ostanut maatilan tältä mieheltä, ja kun minä kaivelin maata, löysin aarteen. Tämä aarre ei ole minun omaisuuteni, sillä minä olen ostanut ainoastaan maatilan, enkä siinä piiloitettua aarretta, vaan kuitenkaan ei myyjä tahdo sitä ottaa."
Kukapa toki ajatteleisi omaa pientä onnettomuuttansa, kun on nähnyt kerran niin suuria onnettomuuksia tapahtuvan ympärillänsä. Minulla on kuitenkin jotakin, jota pidän kaikkea kultaa ja kunniaa kalliimpana: tämä pieni rukouskirja, pyhä muinais-kaluni, jonka löysin kuninkaan taskusta hänen kuolemansa jälkeen, ja vakuutus siitä, että Kaarle oli minulle armollinen viimeiseen hengen-vetoonsa asti.
Sen löysin seuraavana aamuna kahden kiven välistä kosken rannalta. Onhan se Eeron? Niin, siinä näette nyt, olenko oikeassa vai en. Kyllä ne minua aina juoruttelijaksi haukkuvat ja sanovat minun kaikkia urkkivan ja tietävän enemmän kuin kukaan muu. Mutta olisikohan vaan joku unikeko ollut niin kepperä nousemaan lämpöseltä vuoteeltaan ja alasti juoksemaan yökylmään.
Vihdoin löysin yhden, joka näytti minusta otolliselta. Se oli lokaisen kujan kulmassa. Kuja päättyi aitaukseen, joka oli täynnä nokkosia.
Elomme vaelluksen keskitiessä ma harhaelin synkkää metsämaata polulta oikealta poikenneena. Ah, raskasta on sanoa kuink' oli tuo salo kolkko, autio ja sankka! Sit' aatellessa vielä muisti säikkyy. Ei kaameampi itse kalma liene; mut koska hyvää myös ma löysin sieltä, kuvata muutkin tahdon tapaamani.
Päivän Sana
Muut Etsivät