Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Välisti iltaisin, kun olin kotona ja työssä sillä minä kirjoitin nyt paljon ja aloin saada vähän kirjailian mainetta laskin pois kynäni ja katselin vaimo-lapsukaistani, kuinka hän koetti olla hyvä. Kaikkein ensimäiseksi otti hän esiin tuon ison konttokirjan ja pani sen raskaalla huokauksella pöydälle.
"Niin, minun rakas Rejer Jansen Juhl'ini! siinä kysytään miestä, jos tahdot kulkea rinnatusten miesten kanssa, joilla on leveä rinta!..." "Ja tiedätkö, mitä hän vastasi minulle viimeisenä iltana kanunamiehellä," jatkoi ensimmäinen perämies taas seuraavana iltana... "Kun minä tulen kotiin, olette te naimisessa, neiti! laskin minä leikkiä."
GRANSKOG: Se ei nähtävästi ollut mikään hyvä nukke, koska te käytte noin vakavaksi. KERTTU: Se ei ollut nukke ollenkaan. Se oli ihminen. GRANSKOG: Oliko sillä ihmisellä nimi? KERTTU: Kyllä. Häntä sanottiin Johan Wilhelmiksi. Te puhuitte eilen joistakin kirjeistä? Te laskitte tietysti leikkiä? GRANSKOG: Niin. Minä laskin leikkiä.
Tähti poistui näkökentästä enkä onnistunut enää saamaan kojettani oikeaan suuntaan. Laskin tähystimen säilytyspaikkaansa takaisin ja aioin poistua. Samassa johtuivat mieleeni muistiinpanojen haaveilut kanuunasta, joka ei muka mitään painanut.
Kuunnellen ja katsellen häntä muistin nämät vanhan Homeron tunnetut jakeet: "Vaan kun mahtava ääni Odysseyn rinnasta raikkui, Lausehet lensivät kuin lumihöhtyvät talvella tuiskii, Ei hänen vertaistaan lie ollut maan asujissa; Emmepä muotoa vaan ihastelleet sankarin silloin." "Kuinka hänen sitten kävi?" kysyi Cineas, joka oli tarkasti kuunnellut. "No, minä laskin hänen vapaaksi.
"Isä, tässä olemme taas", lausuin minä ja laskin käsivarteni hänen kaulaansa; siten hän ei voinut kavahtaa pystyyn, eikä hän sitä tehnytkään, hän vaan loi silmänsä ylös ja katseli hymyillen minua silmiin. Minä olin ylen onnellinen hän tunsi jo minun ääneni ja minulla oli valtaa hänen ylitsensä.
"Tietysti... Onko se huone siis teistä niin hirveä?" "Koko katurakennus on niin kylmä ja haudankolkko ... minä en käsitä, kuinka neiti Fliedner ja Charlotte voivat elää siellä!... Minä kuolisin tuskasta ja ahdistuksesta!" Niin sanoessani laskin ehdottomasti käteni rinnalleni. "Tuo paha, vanha talo jo ennenkin on se saattanut naishengen vaaraan!" arveli hän heikosti hymyillen.
Silloin selvisi asia minulle yhtäkkiä. Minun ansioni se ei ollut eikä oma päätökseni saanut minua ottamaan tätä askelta. Ikäänkuin vaistomaisesti menin suoraan pöydän luo ja laskin käteni hänen olkapäälleen. »Tahdotteko, että teidät murhataan?» lausuin. Hän hypähti ylös ja loi minuun selvästi kysyvän katseen. »Kaikki ovat murhamiehiä täällä», huudahdin. »Koko laiva on heitä täynnä.
Oli kauheata, kun täytyi pitää häntä valveilla; kun täytyi herättää häntä, milloin häntä vaan vähänkin nukutti, semmoisiin ajatuksiin, jotka niin hämmensivät ja häiritsivät hänen aivo-raukkojaan. Mutta toisena yönä äiti pyörtyi, ja minun täytyi kantaa hänet hänen huoneesensa. Hänen kallis, laihtunut ruumiinsa ei ollut mikään raskas taakka. Minä laskin hänet läheisen huoneen vuoteelle.
Peggotyn luvattu kirje kuinka lohduttava se kirje oli! saapui, ennenkuin lukukausi oli monen viikon vanha, ja sen muassa kakku oikeassa orangien pesässä ynnä kaksi pulloa esikköisviiniä, Nämät aarteet minä laskin, niinkuin sulasta velvollisuudesta, Steerforth'in jalkojen juureen ja pyysin häntä jakelemaan niitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät