United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän vaikeni; hän oli niin liikutettu, että huulet vapisivat ja silmät olivat kosteat kyynelistä. Samoin oli Svenkin; jäykän, ylpeän isän mielenliikutus vaikutti häneen syvästi. "Minuun koskee", mutisi hän, "että huomaan pahottaneeni sinua, isä, mutta en voi siihen mitään.
Hän kumartui alas, kuullaksensa hänen heikkoa ääntänsä. "Paavo!" kuiskasi hän, "nyt et enää kauemmin voi pelastaa lapsuuden ystävääsi. Vie terveiseni isälleni, äidilleni, sisarilleni! Sinun äidillesi myöskin, Paavo! Nyt ovat vaivani loppuneet. Paavo, ystäväni, rukoile Jumalaa " Paavon silmät himmentyivät kyynelistä.
Muutama viikko niin puoti on tyhjä ja isäntä lähtee pois. Maijukin on kaukana Pohjanmaalla. Tummeni Josun silmissä ja hän koetti puhua, mutta ääni murtui, sanat sotkeutuivat. Kuitenkin totteli hän ja istui kirjoittamaan, vaan paperi kastui kyynelistä ja kirjoitus tuli kaikenmuotoista.
Täällä oli hän seisonut, tuo äärettömän ihana, onneton ruhtinatar; täällä oli hän nukkunut viimeisen yönsä ennen myrskyä. Se oli Bertelin mielestä pyhä paikka; kun hän painoi huulensa kylmää kiviseinää vasten, luuli hän siinä näkevänsä jälkiä Reginan kyynelistä. Salaman nopeudella iski outo ajatus hänen mieleensä.
Seinämä oli todellakin niin tiheä, ettei ollut mitään mahdollisuutta nähdä majaan sisälle; mutta hän eroitti kuitenkin jotain lehtisuojan lävitse loistavaa, jotain valkoista; hän tunsi vastaansa löyhyvän lämpimän, tuoksuvan hengityksen, ja muutamien syrjään taivutettujen oksien välistä hän luuli huomaavansa silmän, joka samalla kertaa leimusi tulta ja oli kostea kyynelistä.
Mitä ne hänestä, vieraasta ihmisestä, niin huolehtivat? Ehkä ne sittenkin hiukan pitivät hänestä. Ehkä hän ei kuitenkaan ollut aivan samantekevä heille. Ja jo se ajatus, että joku elävä olento tällä hetkellä välitti hänestä, sai hänen silmänsä kyynelistä hämärtymään. Hän istui pöytänsä ääreen ja kirjoitti nopeasti lyhyen vastauksen.
"Jos hän kasvattaa niitä nuoria tyttöjä, jotka ovat hänen ympärillänsä, itsensä kaltaisiksi", sanoi tätini siinä määrässä totisena, että hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä, "tietää Jumala, että hän hyvin käyttää elämäänsä! Hyödyllisenä ja onnellisena, niinkuin hän sanoi tuona päivänä! Kuinka hän voisikaan olla muuta kuin hyödyllinen ja onnellinen".
Sa toisen sanot tulevan kyynelistä? Mutta toinen?» »Iloni ovat kysymykses kaikki», hän lausui, »vaan tuon punakuohu-virran ois luullut vastaavan jo toiseen sulle. Letenkin näät: et alangossa täällä, vaan siellä, missä sielut peseytyvät, kaduttu, poistunut kun syy on kaikki.» Hän vielä virkkoi: »Nyt on aika meillä tää metsä jättää. Seuraa jälkiäni, tien antaa äyräs meille, jok' ei hehku,
Majuri oli silloin sanonut olevansa valmis lähtemään Harmaalaan; hän pyysi Annan muuttamaan taloonsa. Anna lupasi uudestaan, mutta kun hän oli yksin, astui entinen kukoistus hänen silmiinsä; ne olivat usein kyynelistä punaiset. Juhannuspäivän aatto-iltana kaunisti Anna Johanneksen entisen kamarin kukilla. Tuota tehdessään ei Anna itkenyt. Hän oli päinvastoin tänä iltana iloisempi.
Ma ajan hukkasin, nyt se mun hukkaa, Ja minust' on nyt lyömäkellon tehnyt; Minuutteja on mietteet, huokauksin Ne merkkii hetket silmän kellotauluun, Johonka viisarina sormi yhä Osoittaa, kuivaten ne kyynelistä. Se ääni, joka tuntimäärät kolkkaa, On sydäntäni lyöpä tuskan huuto. Huokaukset, tuskat, kyyneleet näin näyttää Minuutit, hetket, tunnit.