Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Sinä saat nyt lähteä, mutta minä kyllä seuraan mukana ja katson, ettet käyttäydy kovin ymmärtämättömästi." Hän kääntyi poispäin ja riensi ulos salista salatakseen kyyneleitään.
Hän ei voinut vastustaa kyyneleitään. "Voi!" hän huokasi, "kuinka monta kertaa soisin itseni vaikka mihin, saadakseni sinulle iloa ja onnea; miksi minua on ollenkaan!" Hän pidätti kuitenki tunteitansa ja astui lähemmäksi. Lyyli havaitsi hänen, lopetti laulunsa, juoksi häntä vastaan ja kysyi: "Mikä sinun on tänne saattanut?" "Tulin sinua, armaani, hakemaan," vastasi Hannes.
Ja kun hän sitten ojentaa Liisalle kättä hyvästiksi, kun hän antaa suljetun paperikäärön takaisin Juholle ja salaten kyyneleitään kumartuu suutelemaan pientä Heikkiä, silloin hänen sydämessään tuntuu kuin hän olisi alkanut täyttää jotakin taivaisiin antamaansa pyhää lupausta. Sillä mäellä, josta viimeisen kerran näkyy kotoinen Vuorela, pysähtyy hevonen hengähtääkseen.
Georg kääntyi toivotonna poispäin, salataksensa kyyneleitään, jotka kuumina vierivät hänen poskilleen. Mutta äiti, järkähtämättömässä luottamuksessa jumalalliseen kaitselmukseen, katsoi hiljaa korkeutta kohti ja sanoi: "Niinkuin Jumala ohjaa, niin on hyvä. Toivoni hänen isälliseen apuunsa ei horju; hän on meitä auttava!"
Sinä päivänä, jolloin vaimoni epäillen uskoi meille, että meitä ehkä pian tulisi olemaan neljä, näin rakkaan setäni tulevan aivan vaaleaksi ja voivan tuskin kyyneleitään pidättää. Hän syleili meitä, rupesi jo ajattelemaan kastetta ja puhui lapsesta kuin olisi se ollut kolmen tai neljän vuoden vanha. Kuukaudet kuluivat hiljaisessa onnessa.
Syvästi liikutettuna ja kiinteästi odottaen oli neitonen kuunnellut kertomusta. Surullisna seisoi hän allapäin, pyhkien kyyneleitään, jotka verkalleen vierivät hänen poskilleen. "Heleena!" jatkoi
Tunsin sinut itsessäni!" Silloin nojauduin minä alas, suutelin Babetin silmiä, join hänen kyyneleitään. Hän nauroi hiljaa, ja antoi sen tapahtua, hyväilevällä väsymyksellä. Väsymys oli kokonaan vallannut hänet. Hän nosti hitaasti kätensä peitteeltä, otti minua kaulasta kiinni ja lähensi suunsa korvalleni. "Se on poika", supisi hän heikolla äänellä ja riemuitsevan näköisenä.
Ja vene oli se pehtorin rakentama. Nyt nostaa Martta vähän päätänsä ja sanoo: Että sinäkin voit noin puhua sitä en olisi ikinä odottanut ja tulet vielä kertomaan minulle tuollaisia! Martta, sinun parastasihan minä Olet aivan samallainen kuin kaikki muut Ja Martta pyyhki kyyneleitään nenäliinan ainoalla vähän kuivemmalla paikalla.
Voi, voi onneton, kun annoin liiaksi vettä.» Pokke kuitenkin kuolleenakin tuntui rakkaalta. Ja tuntui se anteeksi antaneelta. Sen pään pohjiin meni hän taas istumaan vuodatellen kyyneleitään. Ja tuntui se kuin olisi saanut Pokelle puhua jotakin, saadakseen varmemman anteeksi antamisen vakuutuksen.
Vanhemmat miehet juoksivat, kyyneleitään pidättäen, ympäri keskellä naisjoukkoa, usein sysäten heitä jokseenkin ankarasti, ja kieltäen vainajan pientä poikaa itkemästä, koska se ei ollut miehelle sopivaa. Sitten he rupesivat varustamaan ruumiin pois-viemistä hautaan, vaikka naisväki vielä tahtoi pitää sen liikahtamatta seuraavaan aamuun asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät