Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Lattialla istui kolmivuotinen veljeni ja leikki pienen kissanpennun kanssa mistä lie se sinne kopeutunut. Kissa teki vinkeitään. Maaten kylellään korvat luimussa puri ja takajaloillaan kynsiä rahmusteli leikkikaluksi annettua keränalustaa, potaisi siitä laukkaamaan, pysähtyi, huiskautti häntäänsä, käänsihe ympäri, köyristi äkkiä selkänsä, pöyhisti häntänsä ja syrjäkareissa astua könötti kohti keränalustaa. Taas kaapasi laukkaamaan, pysähtyi, oli vähän aikaa olevinaan tietämättä leikkikalustaan, koskettihan muuatta oljenkortta, pureksikin sitä, vaan tarttuipa kauna tähkästä kieleensä, se piti kakistella pois, ja sitten kääntyi kohti keränalustaa, kyyristyi matalaksi, hiipi hiljaa lähemmäksi, pysähtyi, tähtäsi silmillään tarkasti esinettä, hetkutti ruumistaan saadakseen pohtia, vielä hetkutti ja nyt se oli esineen kimpussa taas. Pieni veljeni nauroi herttaisesti. Vähällä on lapsen mieli tyydytetty! Vielä olivat hänen poskensa kosteina kyyneleistä.
Ainoasti rohkea Anna Segercrantz yritti hiipiä ulos, mutta joutui suoraan venäläisen katteinin syliin, joka tyttöparan rukouksista, kyyneleistä ja irtipääsemisen ponnistuksista huolimatta piti häntä lujasti kiinni sanoen: "Hiljaa, hiljaa! Et sinä tästä pääse". Kun naiset pakenivat kukin tahollensa, jättivät he hämmästyksessään vanhan Ikosen permannolle.
Minä olen jo puristanut Teidän, niinkuin waimonikin sydämen kuiwaksi kyyneleistä! Itselläni olisi wielä kyyneleitä, mutta ne owat woimattomat, niiltä puuttuu tahdon woima. Kaikki on mennyt, kaikki on hukassa! Mennyt on miehen arwo ja kunnia, mennyt on waimoni ilo ja terweys, menetetty on wanhempien ilo ja toiwo ja murhe ja kyyneleet owat saatetut sijaan.
Sylvian piispa Belagio, joka 1332 kirjoitti kirjan "kirkon kyyneleistä", kertoo nunnista, jotka vapaehtoisesti menivät pirujen kanssa naimisiin, Tunnettuahan on, miten noidat olivat pirun rakastajattaria josta protestanttisen kirkon raat noitavainot, Naispiru tuli ja suuteli erästä "kääntynyttä" miestä ja hän heti sairastui ja kuoli. Kerran rakastui piru papintyttäreen.
Semmoisena hetkenä tuntee äiti itsensä voimakkaaksi taistelemaan kaikkia vastaan, jotka tahtovat riistää hänen sydänilonsa; mutta on voima, joka on paljon mahtavampi, joka ei huoli kyyneleistä, ei uhkasta eikä valituksesta, joka kulkee omia teitään, tempaa uhrikseen milloin ukon haudanpartaallisen, milloin uinuvan lapsen.
Rouva parka kertoi meille sitte, että kun tuuli kello kolmen aikaan aamulla oli jälleen noussut ja laiva oli valmiina lähtöön, oli kuvernööri eräitten esikuntansa herrain ja lähetyssaarnaajan seuraamana saapunut noutamaan Virginiaa kantotuolilla, ja että huolimatta tyttären vaikerruksesta ja hänen ja Margareetan kyyneleistä olivat he raastaneet pois neidon, huutaen täyttä kurkkua, että se muka tapahtui heidän kaikkien parhaaksi.
Susanna katseli lukkaria hetkisen ajan ja sitte kalpeana ja kyyneleistä kostein silmin minuun, ikääskuin ajatus että meidän täytyi erota nyt vasta olisi käynyt hänelle oikein selväksi. Hän teki nopean liikkeen hän tahtoi silminnähtävästi heittäytyä kaulalleni, mutta jätti sen tekemättä kun lukkari oli läsnä. Nyt tarttui hän käteeni, nosti sen, sanaakaan sanomatta silmiensä eteen ja kiiruhti pois.
Kun minä kerroin, että tohtori oli sanonut asemani olevan verrattavan spitaliseen ja että siis Jumala itse oli pannut esteen yhdistyksellemme, sekä lohdutellen koetin esitellä hänelle, että me kaiken ikämme, lukuun-ottamatta paria viimeistä vuotta, olimme rakastaneet toisiamme toisella tavoin kuin nyt, niinkuin veli ja sisar nosti hän äkkiä tulisella kiihkeydellä päänsä ylös, niin että minä saatoin katsoa suoraan hänen kyyneleistä kosteihin kasvoihinsa, kietoi kätensä minun kaulani ympäri ja pakoitti minua siten polvilleni hänen eteensä.
Mutta unessani ilmestyvi Eteheni Herra kärsiväinen Kruunattuna orjantappuroilla, Ruoskittuna, vertavuotavana, Kuni pahin rosvo surmattava. Oi, ma kauhistuen alas vaivuin, Mutta Hänen katsehensa hellä Kyyneleistä katsettani kohtas, Ja Hän lempeästi lausueli: "Sinun kannan syntiesi kuorman."
Sitten murtui hänen silmänsä, ja hän oli kuollut. Tuskan huuto pääsi orvoksi jääneiden suusta, ja puistuttavasti itkien vaipui äiti mielenliikutuksesta vapisevan Georgin syliin. Kauvan syleilivät he toisiaan ja saivatkin runsaista kyyneleistä surulleen lievitystä. Lempeällä pakolla vei Georg vihdoin äitinsä istumaan ja pyysi häntä hetken lepoa nauttimaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät