Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Sikäli kuin aurinko vaipui ja säteet vaalenivat, alkoi Katrin ääni kuulua yhä sydämmellisemmältä ja suloisemmalta, niin että vihdoin kyynel vierähti Juhanan silmästä hänen kirjallensa. Silloin katsahti Katri ylös. "Tiedätkö, Juhana, mikä psalmi tämä on?
Kyynel, joka vieri hänen poskelleen, putosi alas ja tapasi hennon lapsen kasvoja, ja lapsi, joka makeata unta oli nukkunut vaimon sylissä, heräsi sen kyynelen koskennasta. Tällä surullisella retkellä oli kaksi tarkoitusta. Samalla kun isä saatettiin viimeiseen lepokammioonsa maan poveen, vietiin hänen viikkokauden vanhaa lastaan kasteen liittoa tekemään Herran kanssa.
Yhä kiitää, vaan ei vielä ihmisasuntoa näy. Metsän haamut poikaa tiellä uhkaa, mustaks yö jo käy. Kylmä yltyy. Tähtein valo syttyy taivahalle jo, leimuelee pohjanpalo, huokaa synkkä hongisto. Kohta aamun koittehessa öinen jylhyys häviää vaan, ken tuolla kinoksessa kalvenneena lepäjää? Pieni mierolainen siellä lepoon vaipui viimeiseen, jäätyneenä kiiltää vielä kyynel silmän sammuneen.
Voi, ette, ette! lausui tyttö, ja hänen katseensa kohosi ylös. Silloin Albert näki, miten hänen kummastakin silmästään hiipi esiin kyynel, helmeillen esiin pitkien, tuuheitten silmäripsien alta, kunnes ne putosivat ruohikon kasteeseen putosivat ehkä jonkun hyönteisen päälle, joka oli uinahtanut uskollinen kukka sylissään.
Yksinäinen suuri kyynel vieri hiljalleen kalpeaa poskea pitkin, jota Hilja ei pyyhkinyt pois.
Iloista ja äänekästä puhetta pitäen, sukkeluuksia laskien ja nauraen toimitettiin tavarat laivapaattiin, mikä kookkaana kojotti venevalkamassa soutoveneitten ja purjepaattien rinnalla. Reipasta mieltä ylläpidettiin koko aika lähtöä odottaessa. Naisten muodoilla pyrki vakavuus pilveilemään ja silmissä asumaan kosteus ja nauraessakin norahti silloin tällöin kyynel.
Hän havaitsi, että tämä kirkas, kaunis olento anoi hänen henkeänsä ja koetti pelastaa häntä hänen surkeasta tilastaan. Heikosti ja hitaisella ponnistuksella nosti hän Markon hienon käden ylöspäin ja painoi sen tuokioksi huuliansa vastaan. Iso kyynel puhkesi hänen silmistänsä ja vieri hänen poskilleen. "Oi isäni", sanoi Markus, "hän tietää, että minä olen suruissani hänen puolestansa.
Kun aikaa taas oli kulunut ja talven yli uusi kevät tullut, kirjoitti Kerttu kyynel silmin kapteenille: Selitä vihdoin miksi Kerttu ei saa tulla oman Hanneksensa luo? Kahdenkymmenen neljän päivän kuluttua saapui kapteenilta selittävä vastaus: Jos ei saa tappaa, niin ei saa myös totella. Minä elän täällä kätteni työllä. Semmoista elämää ei Kerttu jaksa kestää.
Olisikos teistä ollut parempi, jos he ikänsä olisivat viettäneet epäsopuista elämää ... kiusaantuneet itse ja toinen toistaan kiusanneet? En minä ymmärrä ... en tiedä, mutta se tuntuu niin kovin kummalliselta. Hän oli aivan hämmennyksissään ja ensimmäisen mielenliikutuksen jälkeen tunki väkisinkin kyynel silmään. Hän vaikeni, kääntyi syrjin Olaviin ja katseli jäykästi metsään päin.
Ma pyhään maahan lähden pesemään Kädestäin syyllisestä veren tään. Surusaattoon käykää; arvo murehelle Ja kyynel suokaa varhain kuollehelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät