United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli siis poissa, kun eräänä kauniina päivänä iltapuolella vanhat berliniläis-vaunut, paksut ja pulsukkaat kuni tynnyri kahden hikisen hevosen vetäminä, verkalleen tulivat pihaan. Vaunut pysähtyivät oven eteen, ja keski-ikäinen mies astui niistä, kysellen vanhaa kreiviä.
Olen nyt matkalla Duroriin suorittamaan tehtävää, jonka tunnette, ja tässä nousee poikanen pensaikosta kysellen, olenko matkalla Aucharniin.» »Glenure», vastasi toinen, »tästä asiasta ei kannattaisi leikkiä laskea.» Molemmat miehet olivat nyt aivan lähelläni ja tuijottivat herkeämättä minuun. Toiset kaksi olivat pysähtyneet noin kivenheiton matkan päähän heidän taakseen.
Niin hän huudahti, tutkien Kuka työn teki moisen, Kunnes ennätti kysellen Luokse vartijan toisen. Tämä tyynesti vastasi: »Herra itse sen taitti, Ihaillen sitä suuteli, Sydämellensä laitti». Silloin hoitaja ihastui: »Herra itsekö taitti?» Silmä suruinen ilostui: »Sydämellensä laitti! Sitten syytä ei suremaan, Omansa ol' kukka Että poimi sen, sehän vaan Osottaa rakkautta.» Charles Haddon Spurgeon.
Tuossa sitte sikaria poltellen ja tämän puolen asioita silloin tällöin pirtissä pistäytyviltä palvelijoilta kysellen odoteltiin metsäherran ylösnousemista. Viimeinkin alkoi aika pitkäksi käydä ja päätettiin käydä keittiössä kysymässä, joko herra on ylhäällä. Vihaisin silmin siellä sisäpiiat vieraita katselivat ja tiuskasivat, ettei herran luokse "yöllä pääse."
Niin he nyt istuivat haastellen ja jaaritellen, kysellen ja vastaillen, ja niinpä viimein illan hämärtyessä kuului askelia eteisestä, ovi aukeni ja ukko Swart tuli varovaisesti hiipien sisälle ja vilkuili ympärilleen arasti kuin vanha vaivainen syntinen.
"Vakainen mies, joka kirkossa eli mualla, jossa naisia on koossa, istuu katsellen niitä hattuja, jotka häntä ympäröivät, ja suokaa hänelle anteeksi jos hän sydämessään naurahtelee, kysellen josko nuo pienet kapineet ovat aiotut päätä peittämään, varjelemaan eli koristamaan? Ja jos ne ovat jompaan kumpaan tarkoitukseen aiotut miten sitä voisivat täyttää?
Leilikullan loistavaisen, ken sen tuopi huoneesen, hän on sulhos armahainen, isäs mielt' ei kysellen viivy syömmes' lempiväinen, minä hullu narri Tässähän on se viinileili, enkelit sulho nyt, hyvät herrat, on kaikki hyvin, kaikki hyvin, sulho on löytynyt!"
Onpa siellä sievä ilma, lohdutti Heinonen ja jatkoi kysellen: Kuinka se teidän aikanne nyt kuluu? Siinähän se, sanoi Jaakko Jaakonpoika. Kuluu niin kuin kuluu, lisäsi emäntä. Heinonen havaitsi että kumpasenkin mieli meni alakuloiseksi. Hm, mumisi hän. Tässä on jo vähin Jaakko Jaakonpoika katsahti ympärilleen olisiko tarpeettomia korvia kuulemassa kaduttu, kun tuli myydyksi. Minä arvaan sen.
Varmaankin on mennyt metsään. Ilma on kaunis ja matka ei erittäin pitkä; ei lie haitaksi, että minäkin vähäsen liikun." Ukko nousi, kopisti piipun, pisti sen taskuun ja läksi matkalle. Kylässä kysellen, oliko joku nähnyt Rietrikin, sai tietää hänen menneen metsään päin.
Jokaista vastaansattuvaa hän tervehti sydämellisesti, kysellen kuulumisia. Mutta huomatessaan Haatajan, olisi tarkka silmä huomannut heti kasvoillaan outoja värähdyksiä. Rimpinen oikasi kuitenkin heti heikkoutensa mennen Haatajaa tervehtimään. Haataja oli kyllä kuullut jo Rimpisestä puhuttavan, samalla nytkin huomaten, kenen kanssa olisi tekemisissä.