Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Minä luulen, että monesti jäämme osattomaksi pienten huoltemme merkityksestä ja hyödystä sen kautta, että niille annamme liian pitkät nimet. Me hankimme paloruiskun kynttilää sammuttaaksemme, ja kynttilä jää luultavasti kuitenkin palamaan, sillä välin kuin itse olemme omaan sadekuuroomme uppoontumaisillamme.
"Mutta luuletko, että hempukkani sitte tulee takaisin?" Jack ei vastannut, vaan muuttihe ikkunalta likemmäksi ovea. "Jack, älä vielä mene! Sytytä kynttilää jos tahdot ja istu tähän pöydän ääreen. Se on lohduttavaa nähdä sinua, jos ei muuta mitään olisikaan". Jack arveli, mutta noudatti sitte hänen tahtoaan. Hän veti lakkaristansa esille korttileikin ja sakasi sitä, sänkyyn päin katsoen.
Vielä ei ollut kynttilää sytytetty ja hän kuuli pojan-äänen lukevan jotain ulkoa, jota ei oikein osannut; se kuului runolta... Olivat kaiketi lapsia komppanianpäällikön talosta... Porstuan ovi oli auki, ja vähän ajan päästä seisoi hän siellä henkeään vetämättä kuuntelemassa... Sieltä kuului hänen äänensä! ... hänen äänensä... "Lue sinä se vielä kerta, Ingeborg! Pojat ovat niin tyhmiä senlaisissa."
Joelle kerran tultuaan Hän huomas kiven täällä, Mi kiilteli kuin loistoissaan Ves'helmi kukan päällä. Hän korjas kiven lystikseen, Vei kummaksi sen lapsilleen. Leluna lasten oltuaan, Se nurkkaan viskattihin, Vaan pantiin lakeen riippumaan, Kun loistons' keksittihin. Ei Amrull' ollut kynttilää, Siis lyhtynä sai olla tää.
Eräänä yönä, marraskuussa, heti Lisbetin häitten jälkeen, heräsi Dora äkkiä siihen, että joku seisoi hänen vuoteensa ääressä ja puhutteli häntä kuiskaten. Säikähtyneenä, unenpöpperössä hän nousi istumaan ja haparoi kynttilää. Silloin hän kuuli pimeässä pienen tutun äänen käheästi kuiskaavan: "Isän pikku Mai on kipeä kaulaan koskee."
Korin kasvot vaalenivat ja hän kävi vakaaksi, eikä enää Feden nimeä maininnut. Poiskaan hän ei enää kiirehtinyt niinkuin Fedelle oli sanonut. Vielä hämäränkin tultua istuimme kauan puhellen pienessä huoneessani, vaan en sytyttänyt kynttilää, enkä laskenut alas ikkunan uutimia, sillä kuunvalo lankesi sisään.
Vakuutan, että olen yhtä hyvällä tajulla kuin joku toinenkin Illyriassa. NARRI. Suokoon Jumala, että olisitte. MALVOLIO. Kunniani kautta, olen. Narri hyvä, hiukkasen mustetta, paperia ja kynttilää, ja toimita sitten kirjoitukseni armolliselle neidille; siitä saat palkan paremman kuin mikään kirjeenkuljettaja konsanaan. NARRI. No, tahdon olla teille siinä avullinen.
Minä pidin kynttilää samalla tavoin kuin hän ja tähystelin ulos pimeään yöhön. Heikosti saatoin nähdä mustat puuryhmät ja hieman valoisamman nummi-aukean, sillä kuu oli pilvessä. Ja sitten huudahdin ihastuksesta, sillä pimeydestä tunki äkkiä esiin pieni keltainen valopiste ja kiilui nyt selvästi keskellä ikkunan rajottamaa mustaa nelikulmiota. "Kas siinä se on!" huudahdin.
Nyt ne istuvat siellä Annan kamarissa, hänen pienellä sohvallaan. Huoneessa ei ole kynttilää. Ainoa valo on se, mikä tunkee salista puoleksi auki olevan oven kautta. Jos hän tulisi ulos, niin hänen otsatukkansa olisi epäjärjestyksessä ja poskipäät punoittaisivat. Minä käyn ja käyn, ajattelematta, minne käyn...
Korppi-Sakari käyskenteli edes takaisin, ylös ja alas hyvin toimessaan, hän oli talossa kuin kotonaan ja poltteli uudistalokkaan piippua. "Se on siis kuitenkin päätetty", valitti Avojalka itsekseen. Pimeä tuli, ja monta kynttilää paloi talossa; Rosel käyskeli pönäkästi puettuna edestakaisin tuvan ja kyökin väliä eikä toki tiennyt mitä oikeastaan tekisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät