United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Bulatow pelkäsi että Suomalaiset muuten liian varhain saisivat tiedon hänen asemastaan sekä hänen väkensä todellisesta paljoudesta. Jääkärit pitivät sentähden erittäin tärkeänä saada Kyösti valtaansa, ja kun he luulivat hänen paenneen pohjoiseen päin, kulkivat he ketjussa tarkasti tutkien jokaista pensasta ja puuta.
Se mokoma!« ärjäsi Kyösti ja heitti vaimon eteen veneestä noudetut puut. «Ei hänellä ole hauskoja päiviä, sen sanot oikein. Mutta piru vieköön, ei hän vielä ole havainnut, ketä hän petti!« «Elä taasen rupea uhkaamaan! Tiedät itse, että minulla on paljon suurempi syy kostaa, mutta minä en puhu mitään«. «Niin sinä! Sinä olet hullu, kun saatit uskoa herroja ja semminkin semmoista herraa.
Niinpä nytkin; Kyösti oli päättänyt uskaltaa kaikkea pelastukseksensa, että hän sitte vuorostaan saattoi pelastaa vanhan isonisänsä, sillä hän oli saanut päähänsä, että Bulatow vaan odotti Niilon parantumista, lähettääksensä hänen muiden onnettomain vankien kanssa Siperiaan, eikä tätä luuloa saanut kukaan poistettua.
Mutta toiselta puolen ei hänen uteliaisuutensa sallinut hänen jäädä kamariin. Hän halusi saada tietää saatiinko Kyösti kiini, vai onnistuisiko hän karkaamaan. Hän halusi etenkin saada tietää, mikä oli syynä siihen, että Kyösti nyt oli Turussa, jossa kiinitulemisen vaara oli hänelle suurin. Klaus ei ensinkään epäillyt, ettei Kyösti ollut juuri se, joka oli Kärmälän surmannut.
Kyösti ei kuullut vanhuksen sanoja. Kuin ammuttu nuoli katosi hän kookkaitten puiden väliin.
Vankien kulkiessa yksitellen kopeistaan pihalle olivat kävelyvartiat, yhtä lukuunottamatta, hajaantuneina pitkin niitä käytäviä, joita myöten kunkin vuoron vankien tuli kulkea. Niinpä oli Omnapuullakin paikkansa eräässä käytävän käänteessä. Jos nyt esim. Kyösti M:llä oli kirjelippu veljelleen, pisti hän sen Omnapuun sivu kulkiessaan huomaamatta tämän kouraan.
Kun hän oli vähän aikaa kulkenut, oli ilma niin kiihtynyt, että Kyösti hämmästyen tunnusti ei ikinä ennen nähneensä eikä kuulleensa semmoista. Yltympäri häntä leimusi tuli, ja hänen päänsä päällä ilman voimat paukkuen jyrisivät. Semmoinen yö on mustan pimeydentyön tekiälle toivottu. Silloin onnistuisivat aina rikokset, ellei eläisi hän, joka tietää ihmisten vehkeet tyhjäksi tehdä.
Mutta Kyösti ei ehtinyt kauvas, ennenkuin ratsujoukko, joka ilmestyi hämmästyneen nuorukaisen eteen kuin pilvistä, sulki tien häneltä. Suomalainen ei enään ennättänyt heittäytyä lumelle, hän oli jo huomattu ja hänen korvissaan kaikui tämä huuto: "Oletko Suomalainen vai ryssä?" "Suomalainen henkeen ja vereen asti", huusi Kyösti riemuiten ja juoksi joukkoa kohden.
Tämä Kyösti, mies jykevä kuin hirsi, oli talon ainoa poika, mutta ei mielinyt koskaan astua isännyytensä valtaan, vaan tahtoipa hän aina oleskella oloillansa, itseksensä. Oli hän myös kerran käyskellyt kuin riiviössä pitkin kyliä, saarnaten ja huutain; ja tähän tilaan, niinkuin kerrotaan, saattoi hänen tuumaukset uskon asioissa.
Silloin kuului kova, kamala huokaus aivan likeltä. «Mitä nyt! Mikä se oli, sanoitteko mitään, isäntä?« «En etkö se ollut sinä? No, sitten se oli tuuli. Hyvästi nyt! Onnea!« Kyösti vapisi ja kuunteli. Mutta kun ei enää mitään kuulunut, läksi hän kulkemaan jupisten itsekseen: «Perhana, kun saisin tämän päivän saarnan mielestäni!»