Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Toiseksi oli kulunut vaan yhdeksän vuorokautta siitä kuin Kyösti kadotti isänsä, että se tunteitten aaltoileminen, johon kuolinviesti oli hänen saattanut, tarvitsi vaan vähäpätöisen herätyksen, taasen noustaksensa eloon. Tuo tuntematon kohtalo, joka odotti vanhaa soturia kolmannen Kustaan loistavista taisteluista, oli tämä herätys. Itseänsä nuorukainen ei ajatellut.
Silloin huudahti hän: "Pian tuomaan pyssy tänne, Kyösti. Minä etsin ruudin ja luodit". Lähelle puoli tuntia kului ennenkuin Niilo ja hänen holhokkinsa valmistuivat. Kyösti astui ensinnä ulos. Mutta hän oli tuskin ehtinyt kynnyksen ylitse, ennenkuin suuttumuksen ja peljästyksen huuto kajahti hänen huuliltansa.
Vesi tippuu heidän vaatteistansa. Heidän tänne tullessaan on satanut. Eikä sade ole lakannut. Heistä on toinen vanhempi, toinen keski-ikäinen. Toinen heistä on pitkä, laiha; toinen lyhyt vielä laihempi. Hän seisoo oksain alla miettien. «No, Kyösti, vieläkö mietit?« kysyi lyhyempi, vääntäen vettä lakistaan.
"Hyvin Kyösti", huusi vanha soturi, tuo jäännös kolmannen Kustaan ajoilta, ja nousi käsivarrelleen, "sinä olisit varmaankin ansainnut olla kanssamme Porrassalmella, jos silloin olisit elänyt. Jos sinun reima ja kunnon isäsi..." Joku pyssyntukilla sattui vanhuksen toiselle hartialle. Hiljaa vaikeroiden vaipui hän taas laattialle.
«Mutta mitäs te saatte! Suuren kartanon, viisikymmentätuhatta riksiä! Minä kalvavan omantunnon ja kiinitulemisen pelon hyvässä torpassani«. «Ha, haa, kalvavan omantunnon! Sitä sanaa en ole kuullut sinun maininneen, sittenkun minun tyköni tulit, ja siitä lienee jo toistakymmentä vuotta. Kuule, Kyösti!
Hän huusi sentähden muutamalle toverilleen sekä parille kasakalle ja rupesi ajamaan nuorta Suomalaista takaa. Venäläiset olivat hyviä hiihtäjiä, varsinkin tuo vanha jääkäri ja voimansa avulla läheni hän yhä Kyöstiä. Niin oli takaa-ajoa kestänyt hetken matkaa, kun Kyösti yht'äkkiä näki edessään kaksi ratsastavaa kasakkaa. Hän hämmästyi mutta vaan hetkeksi.
Kyösti oli monta kertaa isänsä ja isonisänsä kanssa ollut metsästämässä näillä seuduilla, ja tunsi metsän jotenkin tarkoin. Hän pysyi keskellä metsää, välttääkseen venäläisiä, joiden oli tapana käydä partioretkillään kelpo matkoja metsäänkin päin.
Lähestyi pellolta, juosten, karaten ja pahasti mölisten, Tammiston juureva Kyösti. Jykevä seiväs kourassa, hän kirmasi esiin kauhistuksen harmaankalveana haamuna, tukka pyrstönä pystyssä kuin peikon; ja iski hän kuin leimaus Toukolaisten selkään, saattaen häiriön heidän joukkoonsa, mutta veljesten into kiihtyi.
Minä tahdon nyt ruveta hakemaan sitä, joka sinun surmasi. Minä en ole surmaajasi, vaikka minun käteni surman teki«. Kun he aamulla heräsivät, istuivat he kauan sanaa toisilleen sanomatta. Kyösti oli alakuloinen, ja Katri katseli tirkistellen eteensä. «No, mitä nyt on tehtävänä? Sano sinä, joka aina olet nerokas uusia keksimään!
Rykimästä tultuaan rovasti kertoi miten hän ihan seurakuntaan tultuaan otti sielunhoitoasian lujille, rupesi pitämään raamatunselityksiä kaikkialla ja miten hänen toimestaan Pekan Kyösti Vegeliuksen postillan avulla pitää myötään hartauskokouksia pitäjän kaikilla suunnilla ja miten lahkolaisetkaan eivät ole päässeet pesimään tässä seurakunnassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät