United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tie yhdenvertaisuuteen on sama kuin yleensä tie Jumalan luo: Minun täytyy lyödä pirstaleiksi oma kuvani. Minun täytyy hävittää se tietoisuudestani, hävittää juuria myöten.
Mit' itse sanot? Katso neittä silmään! LOUIS. Sen juuri teen, ja hänen silmässään Näen ihmeen, ihan ihmeellisen kumman: Näen tuossa silmäss' oman varjoni; Se poikanne on varjo vain, mut koht' on Se aurinko, mi pojan varjoks muuttaa. En itseäni rakastanut ennen Kuin nyt, kuin kuvani ma näen tuossa Sen silmäkultaan upotettuna. BASTARDI. Sen silmäkultaan upotettuna! Sen kulmakarvaan hirtettynä juuri!
"He ovat kohdelleet minua aivan häpeällisesti. Kun näiden viimeisten juttujen päätös tulee tunnetuksi, niin luulenpa väristyksen kulkevan kautta koko kreivikunnan. Ei mikään saa minua vähimmälläkään tavalla auttamaan poliisia, sillä ne olisivat mielellään antaneet heidän polttaa roviolla minut itseni kuvani asemesta. Ettehän toki vielä mene? Ensin tyhjennämme pullon yhdessä, vai kuinka?"
Eskoa et tyhmäksi maininne, yhtä viisas on hän aina kuin isänsäkin, minä nimittäin; hän on ihan kaltaiseni, niin sielun kuin ruumiin puolesta. Hän ei ole tyhmä, vaan vähän itsepäinen, ja sen taitaa tukastansakin nähdä, joka on valkoinen ja harjaskankea, niinkuin ukolla itse tässä. Sanalla sanoin: hän on oikea isän poika, hän on kuvani elävä. MARTTA. Aika könsikkä.
Mut vanhus huokaili: "Oi herra, halvan valitus on halpa; Ei hänen huoliaan Paranna lintusien sulo laulut. Minulle vienoinen Jalava-puusta oli pyhä kuva, Mun parhain tavarain; Sen ryösti multa rosvo linnastasi." Armossa ruhtinas Hymyili: "helppo lievittää on huoles; Kuvani kultaisen Puu-kuvastasi sinulle mä annan."
Ei, totta, neito viekas Näin valvoissan' ois tehnyt. Kukka rinnoillani on Kuva lemmen-ruususta; Lemmen-ruusun varjossa Säilyy kuva kultani, Mutta kullan rinnassa Säilyy oma kuvani. On jotkut tulleet näkyihin Ja silloin nähneet enkelin, Vaan selvälläpä päällä minä Sain suudellakin enkeliä.
Luinpa siinä: »Armas Lucy, rakastettu silmäteräni!» Ne sanat luettuani koskin sen pistoolin liipaisimeen, joka oli oikeassa kädessäni. Hän kaatui kaatui kuolleena mutta ennenkuin hän kuoli, hän katsahti vielä kerran ylös ei minuun, vaan kuvaani peilissä ja siitä asti hänen kasvonsa semmoiset kasvot ovat aina näkyneet joka peilissä ja minun kuvani minun oma kuvani on kadonnut!
Huomattava on, että minä tähän aikaan, samalla kuin kaksinaisuuteni näin kasvoi, tulin yhä itsetietoisemmaksi siitä, että minä ja minun kuvani olivat eri asioita. Mutta vaikka tulin itsetietoisemmaksi, en minä kuitenkaan koettanut heikontaa kuvaani enkä siitä vapautua.
Kuvani yöllä unissaan hän näki, Sadasta aukosta, kuin suihkurista, Siit' ihka verta vuos, ja roomalaiset Iloiten, naurain tuli pesemähän Kätensä siinä. Tämän selittää hän Pahaksi merkiksi ja turman enteeks, Ja pyytää polvillaan mun kotiin jäämään. DECIUS. Tuo unen selitys on aivan väärä. Se oli kaunis, onnellinen näky.
Päinvastoin minulle tuli yhä tärkeämmäksi uskotella itselleni, että se oli juuri minun kuvani, joka jotakin merkitsi, ja että tuon toisen minuuden piti vaan koettaa sovittautua kuvan mukaan. Sillä siitä, että muut tunnustivat tätä kuvaa ja sen perustuksella toivoivat minusta jotakin ja kannattivat minua, riippui koko menestykseni, tulevaisuuteni ja onneni.