Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Tyynenä lepäsi tuo ääretön pinta, hengetön hiljaisuus vallitsi. Mutta äkkiä havahtui kuusikossa uinuva Tuuletar, susahutti siipiään ja liiteli hiljaisesti meren aukealle ulapalle. Vieno röyhellys tummensi veden pintaa: muurahaiset kauhistuivat. "Takaisin!" komensi hätääntynyt kuningas, vaan myöhään.
Usvat lainehtivat vielä alangolla ... ja kuusikossa tuntui kylmältä. Työasussaan kääpiö kulki, sääryksissään ja talvellinen lippahattu päässä. Aamuinen kosteus ja kylmyys toi hänelle jollakin tavoin mieleen talvellisen konttailun. Hän saapui pihisten ja ähkien perille. Aikoi mennä heti ottamaan kirveensä ja sahansa eteisestä, jonne hän oli ne jättänyt, ja lähteä työhön.
"Kukkuipa käet Kalevan, Kalevalan kuusikossa." "Haukkuiko Kalevan koirat, Kalevalan kankahalla?" "Haukkuipa Kalevan koirat, Kalevalan kankahalla." "Katsoiko Kalevan neiot, Kalevalan ikkunoissa?" "Katsoipa Kalevan neiot, Kalevalan ikkunoissa." "Mistäspä tunsit minun kotini, Mi merkki minun ko'issa?"
Kalliorinteistä, kuusikkokummuista värähtelevä, kaukaisuuteen pakeneva kaiku, joka oman ääneni kertoi, eihän se puhunut minulle muuta kuin yksinäisyyttäni. Suorsa lahden perällä, rastas kummun kuusikossa, peippo rannan koivussa, ne kaikki lauloivat omaa onneaan kumppaninsa mielihyviksi. Kenen mielihyväksi minä? Omaksi mielihyväkseni. Mielihyväksenikö? Eipä tuosta ollut lisää.
Kun hän kulki kuusikossa, vaelti petäjikössä, kuusoset kumartelihe, männyt mäellä kääntelihe, käpöset keolle vieri, havut juurelle hajosi. Kun hän liikahti lehossa tahi astahti aholla, lehot leikkiä pitivät, ahot ainoista iloa, kukat kulkivat kutuhun, vesat nuoret notkahteli. Viidesviidettä runo
Yhtyi yrkä karjahani, Pää leviä lehnuhini, Hän istui tyvelle puuta, Minä laitto latvemmalle, Minä hoikka huonommalle, Minä pieni pienemmälle, Vähän kuollutta parempi, Katonutta kaunihimpi. Kyselemmä, lauselemma: "Mistäpä sinä vaellat, Kulitko minun kotona, Kävitkö Kalevalassa?" "Kulinpa sinun kotona, Kävinpä Kalevalassa." "Kukkuiko käet Kalevan, Kalevalan kuusikossa?"
Senpä olen huomannut: Ett' itsestänsä lempi liekähtää, Ei sytykkettä huoli virittää. AINA. Näetkös, vaarikulta, kernahasti Tahtoisin jonkun, joka tanssaella Ja joka laulaa vois' ja juoksennella Mun kanssain kuusikossa ilosasti! Sun täytyy mulle hankkia semmoinen. KILPI. Minäkö? Parittain lintusetkin liehuvat. AINA. No vaarisein!
Päivän Sana
Muut Etsivät