Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Eikö siinä ole kylliksi, että päivällä vaivaatte minua? BARTHOLO. Rosina, kuulkaa minua. ROSINA. Huomenna minä kuuntelen teitä. BARTHOLO. Silmänräpäys vaan, minä pyydän. Jos hän tulisi! Tunnetteko tätä kirjettä? Ah, suuri Jumala! BARTHOLO. Aikomukseni, Rosina, ei ole nuhdella teitä: teidän iällänne saattaa hairahtua; mutta minä olen teidän ystävänne; kuulkaa minua. ROSINA. Minä en jaksa enää.
Tunnin perästä tämän jälkeen sinä olet haaremissa; siellä halutaan nähdä sinua; ei mikään ole sinulle helpompaa kuin pyrkiä ja mennä Sheriffin puolison, sulttaanitar Fatiman luoksi. Kerro hänelle sana sanalta mitä nyt sanon sinulle, niin kaularihma on sinun omasi. Anna tänne, sanoi Kafur ojentaen kättänsä, kuuntelen mitä sanot.
S:lle toimittamaan sanan, miten aion, jos asiaa minulta tiedustellaan, ilmottaa revolverin lainauksen tapahtuneen. Kuulustelu on päättynyt ja tulkki alkaa lukea minulle pöytäkirjaa. Kuuntelen sitä melkein tylsänä, sillä päätäni kivistää yhä pahemmin.
Hänen hukkumisensa oli sitä surettavampi, koska hän kävi jo kuudetta kuukautta raskaana; Angus Mac Aulay, hänen vanhin lapsensa, oli syntynyt noin kahdeksantoista kuukautta ennen, Mutta te taidatte olla jo kyllästynyt, kapteeni Dalgetty, ja tahtoisitte kenties nukkua.» »Ei millään muotoa», vastasi soturi. »Ei minua hiukkaakaan uneta; mutta minä aina mieluimmin kuuntelen silmät ummessa.
Ja nyt olen minä varma, sanoi d'Artagnan, että tuo kuningattaren palvelija-naisen ryöstö on yhteydessä niiden tapausten kanssa, joista puhumme, ja ehkäpä Buckingham'in Pariisissa olemisen kanssa. Gaskonjalaisen pää on täynnä aatteita, sanoi Porthos ihmetellen. Minä kuuntelen hyvin mielelläni hänen puhettansa, sanoi Athos, hänen murteensa minua huvittaa.
Ja mitä minä hänen puheitaan kuuntelen? Ja hänen koreitaan kannan? Hän aikoi riistää ne, heittää ne menemään, kun näki Juhan tulevan järvellä. Hän pyörähti sinne, riensi rantaan, kiinnitti juoksuaan. Mutta tottahan se oli puhunut totta oli puhunut. Semmoinen oli Juha poloinen, juuri semmoinen: pitkäselkä, tihrusilmä, länkisääri, märässä sarkatakissaan kuin takkuinen koira.
Ne ovat vieneet ihmishengen orjuuteen, lihan ja aineen ylivaltaan... Anteeksi, minähän unohdan aivan, että kunnon Karpalainen odottaa minulta kiitosta suuremmoisesta vastaanotostaan. KARPALAINEN: Ei kestä kiittää, herra maisteri. Minä seison kyllä mielelläni ja kuuntelen niin kauan kuin dominus magister vain puhuu.
Maltappas, kuinka sinä olisit onneton? Kerrohan. Kerron toiste, sanoi d'Artagnan. Toiste! ja minkä vuoksi toiste? senkö vuoksi että luulet minun olevan juovuksissa, d'Artagnan? Muistappas tämä: minun ajatukseni ei ole koskaan niin selkeät kuin juuri viinissä. Kerro siis vaan, minä kuuntelen pörhössä-korvin. D'Artagnan kertoi seikkailunsa rouva Bonacieux'in kanssa.
Hajamielisesti heitä kuuntelen, mieli vaeltaa metsässä, ja huomenna vaellan siellä taas minäkin. Jos joskus jäisin pois, eikä kuuluisi minua tulevaksi, sieltä minut löydätte, jos hakea haluatte, taloni takalistolta. Sitä yksin olen elämässäni oikein rakastanut, rakastanut niin, etten sen vastarakkauttakaan kaivannut.
No niin, nyt voit alkaa. HELMI. Maltatko jo kuunnella? RENNE. Sinua kuuntelen vaikka ikäni. HELMI. Katsos nyt, ethän sinä rupeakaan vakavaksi. RENNE. No, herran poika! Oikeinko minun pitää murjottaa? HELMI. Voisithan kerran olla silmänräpäyksen aikaa vehkeilemättä. RENNE. Nyt olen ihan toimessani. Mutta sano pian mitä on sydämmelläsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät