Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Omista menneistä oloistansa ei hän puhunut mitään, se olisi ollut vastoin hänen arvoansa, ja siitähän olisi saattanut syntyä harmittavan pitkiä puheita, ja tuo löylyn lyöty Fallerkin olisi voinut hairahtua muistuttamaan hänen entisistä hyvistä päivistänsä.
Muut minua pyhemmät ja jalommat miehet, ennen kaikkia Hän, joka oli kutsuttu maailmaa synneistä vapahtamaan. Pidätkö itsesi siis niin vähäpätöisenä? Etkö pane siis mitään arvoa omalle tiedollesi ja todistuksellesi? En. Täytyy olla joku yksilöä korkeampi arvovalta, ellei mieli ainoan oikean opin ja koko ihmiskunnan ehkä jälleen vuosituhansiksi harhaan hairahtua.
Kahdeksantoistavuotisina voimme kaikki hairahtua, ja se on oikeutemme, että loukkaamamme laki meitä rankaisee. Mutta kymmenen vuotta myöhemmin katselemme maailmaa toisin silmin. Katso, Bertelsköld, minäkin olen ankara arvostelija ja kuitenkin uskon vakaasti kaikkivaltiaaseen Jumalaan.
Että hän taitaisi hairahtua ja olla väärässä, ei silmänräpäykseksikään joutunut mieleeni. "Mihin ovat tuolla asuvat ihmiset lähteneet?" kysyin minä, osoittaen sinetillä suljetuita ovia, astuessamme Karolinenlustin ensimäisen kerroksen ohitse. Charlotte katseli minua epäileväisesti suurilla silmillään, ikäänkuin en olisi täysijärkinen; sitte purskahti hän nauruun.
Sen järki vajaa, rampa on, jok' uskoo, Ett' avuisuus noin saattaa hairahtua Pois luonnon uralta; ja luulla täytyy Kavalan hornan juonet siihen syyksi. Senvuoks ma vielä kerran väitän, että Hän verta-hurmaavilla nestehillä Tai muilla tehokkailla juomill' ompi Lumonnut hänet.
Olin kuullut puhuttavan, miten omituisesti naisen rakkaus voi hairahtua, vaan oliko mahdollista, että tämä rohkea nainen voi rakastaa tuota kurjaa olentoa, jonka eilen olin nähnyt ryömivän hulluudeksi muuttuneen pelon vuoksi? Vaan nyt myöskin muistin, missä olin nähnyt Sibyllen nimen. Sehän oli hänen kirjansa valkealla lehdellä, "Lucienille Sibylleltä" oli siinä.
Elisen lempeät nuhteet olivat jonkinlaisena nautintona hänen sydämmellensä; hänen teki mielensä hairahtua ainoastaan ansaitaksensa niitä; hän olisi tahtonut niitä kuunnellessaan suudella Elisen hametta, tahi valkoista kaunista kätöstä ja hänestä oli tuskallisen suloista, kun hän ei kuitenkaan tohtinut sitä tehdä.
Eikö siinä ole kylliksi, että päivällä vaivaatte minua? BARTHOLO. Rosina, kuulkaa minua. ROSINA. Huomenna minä kuuntelen teitä. BARTHOLO. Silmänräpäys vaan, minä pyydän. Jos hän tulisi! Tunnetteko tätä kirjettä? Ah, suuri Jumala! BARTHOLO. Aikomukseni, Rosina, ei ole nuhdella teitä: teidän iällänne saattaa hairahtua; mutta minä olen teidän ystävänne; kuulkaa minua. ROSINA. Minä en jaksa enää.
Tulen vain eräästä asiasta kysymään mielt' esimiehenne. MUNKKI. Te hänen mieltään? Ritari papin mieltä? RISTIRITARI. Niinpä niin. Asia onkin melko papillinen. MUNKKI. Vaan pappi mieltä ritarin ei koskaan kysyne, kuinka ritarillinen asia oiskin. RISTIRITARI. Etuoikeushan häll' onkin hairahtua: mitä hältä ei meikäläinen juuri kadehdi.
"Luuletko, että pelaan petoksella?" sanoi hän viimein, vastenmielisesti hymyillen, eräälle, joka lausui muistutuksen tehdystä vääryydestä. "Luulenpa, että ihminen voi hairahtua", vastasi toinen. "Esimerkkejä ei suinkaan puutu". Onni ei sinä iltana suosinut metsäherraa. Kun hän oli kadottanut kaikki puhtaat rahansa, ehdoitti hän vielä kortinlyönnin jatkamista.
Päivän Sana
Muut Etsivät