Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"Se on varmaankin ... se on ihan varmaan Juhana; hän viheltää omaa lauluansa", virkkoi Katri tuskin kuuluvasti, käänsi jälleen selkänsä sinne päin, josta ääni kuului ja alkoi reippaasti karsia oksia eikä ollut tietävinään koko tulijasta. Pitkä, hoikka renki astui todellakin kohta näkyviin; hän tuli yhä lähemmäksi puiden välitse ja näytti ihan varmaan olevan matkalla Nikkarilaan.
Minusta tulee hänen vaimonsa! huusi Julia kuuluvasti ja leimuavin silmin. No ... valitse sitten ... valitse! Mitä? Tahdotko erota elävästä olennosta vai kuolleestako? Voisitteko te todellakin...? Surmata hänet?... Voin. Pieninkin ihmisyyden kipinä on siis tukehtunut teidän sydämessänne, tai oikeammin sanoen teillä ei enää ole sydäntä lainkaan.
"Teillä on monta, kuiskasi hän, jotka teitä rakastavat, ja minulla..." "Sinulla ei yhtään ja et tahdokkaan ketään." "Ei, minulla ei ole muita ystäviä paitsi äitini." "Sinä pelkäät saadaksesi sellaisen, jonka paikalla kadotat, sinä pelkäät antaa kukan juurtua sielussasi, kun tiedät että se kenties pian temmataan juurinensa ylös ja repii rikki sydämen". "Niin", kuiskasi Dora tuskin kuuluvasti.
Noh, miksi et lue? kysyi Soisalo kummallisen ohuella, soinnuttomalla äänellä. Jatka! Minun ei ole tarvis lukea enempää, virkkoi Antti tuskin kuuluvasti. Ja se on totta siis? Kaikki, mikä on painettu, on totta, sanoi Soisalo äskeisellä kammottavalla äänenpainollaan. Ei kaikki, mutta tämä ... onko tämä totta? kysyi Antti raskaasti lisälehteä kädessään osoittaen. Onko hän syypää?
Moosesta rupesi Matin kohtalo kadehdittamaan ja sormeaan suussaan pyöritellen hän läheni herraa ja sanoi tuskin kuuluvasti: »Saattaa se Matti kävelläkin.» Herra naurahti ja sanoi: »Kyllä minä sen uskon, että jaksaa se näin hyvässä kunnossa oleva mies kävellä, mutta kävellään nyt me kaksi miestä yksillä jaloilla.
Hetken aikaa nähtiin heidän taistelevan kuohuja vastaan, mutta pian he vihollisten luotien lävistäminä uupuivat, raskas sotisopa veti pohjaan ... vielä hetkinen, ja ritarilliset nuorukaiset katosivat veden alle. Sinä iloitsit eilen sodasta, sanoi neiti Regina kylmästi, vaikka hänen sydämensä sykki korvaan kuuluvasti.
Tulevaisuus ja köyhälistön pyrkimysten suuri päämäärä väreili sielussaan sopusuhtaisen kirkkaana. Ohitsensa kulki nuori kaunis nainen, jolla oli niin kirkkaat viettelevänä liekehtivät silmät, ja reipas ryhti sekä käytös. Hyvää iltaa, herrani! se hänelle kuuluvasti äännähti. Aarnio ei tähän vastannut, eikä liioin seisahtunut.
"Kun ensi kerran katsahdin nuoren gootin hymyileviin silmiin ja kun hänen päivänpaisteinen olemuksensa valaisi minua, kun nuoruus, rakkaus ja onni ympäröivät minua, luulin jo, että olin iäksi päässyt tuosta kirouksesta. "Mutta sitä ei kestänyt kauan. "Tuskan synkkä jumala kolkutti kuuluvasti kultaiseen seinään, jonka minä olin rakentanut sen ja itseni välille. Hänen iskunsa kuuluivat yhä lähempää.
Toini ei voinut pitkään aikaan vastata. Viimein hän sanoi hiljaa, tuskin kuuluvasti: Minähän aina vain olen ollut vastaanottamassa. Ystävän suuri, ihana etuoikeus on ottaessaan voida antaa, antaa jo siten että ottaa. Lämmin kuin äidin hyväily oli sanojen sointu, mutta käsi, joka puristi Toinin kättä, oli kylmä. Ruusuja, ostakaa ruusuja, tarjoili pieni kukkasten myyjä kadun kulmassa.
Hjalmarin vastauksen tullessa istuivat molemmat tytöt yhdessä ja Annette pikemmin repäsi kuin aukasi kirjeen. Läpitse silmäiltyään vaipui hän tuolille, vaaleana kuin marmorikuva. "Sitä odotinki," sanoi hän tuskin kuuluvasti; "niin, kuilu on avautunut, emme voi enää mennä sen ylitse, sillä ... sillä," lisäsi hän hetkisen vaitiolon perästä, "Sillä meillä ei ole uskoa."
Päivän Sana
Muut Etsivät