Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Kaikki alkoivat hiljakseen uskoa tarpeeksi katsoneensa ja rupesivat taas työhönsä, aina kumminkin silmäpuolellaan minuun vilkasten. Viimein pirttiin tuli vanhanpuolinen mies hyvin totisessa asemassa, tulollaan jo antaen tietää, että hän on isäntä. Tuli pöydän päähän ja katsoa tuijotti niin kysyvän näkösesti minuun ja minä velkani. Kysyi sitte kuulumiset. En sanonut tietäväni entistä kummempaa.
"En minä muusta paljon huoli; on niissä niin paljon joutawaakin", sanoi isäntä. "Esimerkiksi?" "Esimerkiksi: mitä ne owat nuo kotimaan kuulumiset? Kenelle niistä on hyötyä ja kuka niitä tarwitsee? minä tahtoisin tietää sen. Ne eiwät ole muuta kuin paperin täytteeksi kyhätyitä loruja, sillä jotakinhan niihin täytyy panna, kun ei piisaa oikeita asioita.
»Menee pikemmin pois, kun saa kahvin suuhunsa!» oli emäntä neuvonut. Talossahan oli kiire. Kuulumiset oli jo kysytty, kun emäntä aloitti puheen asioista, kysyen: »Onko se Vatasen Jussi siellä Murroilla päin liikkunut?»
Simo, joka kansan tapoihin oli tottunut, ei ollut huomaavinaan talon-isännän sekä muun perheen kasvoissa näkyvää silminnähtävää suruisuutta, siksi kun hän tavan vuoksi oli palan haukannut. Sitten vasta hän kysyi tuon tavallisen kysymyksen: "Mitä tänne kuuluu?" "Pahat kuulumiset ovat pian kerrotut", virkkoi paimen. "Meidän isämme on kuollut".
Minä en anna kättä kuin ystävälle. Etkö sinä, Pentti, tunne Sormulan Tuomasta, jolle olet niin monta hyvää kalapaikkaa neuvonut? Tuomasko? Ka, kun olet tullut niin isoksi. Terve! ja mitä kuuluu? Kuulumiset ovat niin kaukaa, ettei tiedä, onko kaikessa perääkään. Onko rauha maassa? Pelkäänpä, että on sodan aatto jo Karjalassakin. Pentin muoto taas synkistyi, kun hän viittasi hoviin päin.
Tämä ei kuitenkaan mennyt ihmisten päähän, vaan Jukke kun oli vaan lähtenyt talosta pois, niin sanottiin: »On se rento poika tuo Vaaralan Jukke.» Ja jos muutamia päiviä jälempää sattui taas tulemaan, niin kysyttiin kuulumiset: »Mitäs Jukelle kuuluu?» Silloin oli Jukella uusi työ selittäessä talon väelle kaikki asianhaarat päästäkseen muistuttamaan, että »minä isäntä olen».
Nimismies vei minut kohta, tärkeimmät kuulumiset ilmaistuaan, ahtaalle tuvanyliselle, sillä venäläisiä saattoi milloin hyvänsä pistäytyä taloon. Ja aivan oikein: kun olin juuri ylösalaisin käännetyn nelikon pohjalla ruvennut raporttia kirjoittamaan, kuulin pihalta kaviontöminää ja venäläistä puheenpulitusta. Tarkastin kaiken varalta pistoolini ja jatkoin sitten työtäni.
Niin vaivasi häntä pelko juurikuin vimmapäisyys. Kun nyt Metellus ylikarkurilta oli saanut tiedon Bomilcarin kohtalosta ja tapahtuneesta ilmi-annosta, varusti hän taas kiireesti kaikkia juurikuin vast'alkuiseen sotaan. Ja Romassa oli rahvas, tultuaan tuntemaan kirjeet, jotka Metellosta ja Mariosta olivat sinne lähetetyt, haluisalla mielellä ottaneet vastaan kuulumiset kummastakin.
Vasta kevätpuoleen alkoivat kuulumiset parata. Sanottiin venäläisen vetäyneen kauas. Kun ei pariin kuukauteen vihollisia kuulunut, muutti Sormulan väki taas kotiinsa. Kovasti saivat nuo muutamat ihmiset ponnistella voimiaan taloa edes vähinkään kunnossa pitääkseen. Osa pelloista saatiin sentään touolle valmistetuksi. Keväällä tehtiin kauraa ja kylvettiin ohraa, ja syksyllä pantiin ruis.
Eikäpä sitä minullekaan kuulu muuta kuin se vanha rauha ja mikä jo kuului hänellekin. Kuulumiset vain vähenevät, maa köyhtyy ja merkit ilmestyvät, niin kuin sanassa sanottu on. Mestariko arvelee?... Kuinka monesti puhdistettua se on? No on se nyt ainakin kahdesti ... jos ei lie kolmestikin. Kolmesti puhdistettua... Vie, Junnus, lasku tuonne seinäkaappiin sen virsikirjan viereen.
Päivän Sana
Muut Etsivät