Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Se on oleva minun salaisuuteni. Ei kukaan aavista, että joka kerta, kun kuulen nimeni, minä ajatuksissani käännän sen Ericaksi. Ljung ... Eerikki Ljung ... Ericus Ljungius ... tavaili tyttö. Ruma se ei ole, mutta se ei kuulosta suurelta. Ajattelepas, Eerikki: Carolus Linnaeus! Se kalskahtaa joltakin se! Jos kilinä on pääasia, niin olisi paras olla Klingeliklangius taikka Pekka Paukkenius.
"Tielle, tielle lähden taas, josta minä tulinkin. Pois tahdon lähteä jo heti, tästä teidän paristanne, jotka olette minulle niin paljon hyvää osoittaneet, jota minä en ole ansainnut pois, pois anteeksi-antamattoman isän silmien edestä ja korvien kuulosta, kauvas tuonne kolkkoon synkkään yöhön, unohduksen hämärään sumuun niin kauvas kuin voimani riittävät, ja silloin, kun ne uupuvat, huokaan mielelläni viimeisen henkeni, kun ma tiedän, että te olette minulle anteeksi antaneet", sanoi eno Kasperi, itki ja koperoitsi turvakoitaan.
"On siitä jo kolmekin", sanoi renki. "Eikä ole, eikä ole. Mene vaan toisiin taloihin." Tyttö oli jo noussut istumaan ja tavaravarastoansa hyväillen sanoi rukoilevalla äänellä: "Olisi minulla itsellänikin vähän kakkua, kun saisin pikkusen keittoa." "No, antakaa vähän keittoa. Vaan sitten elä tule, ennen kun kolmen viikon perästä... Kuulosta, Kalle, haukkuuko Musti."
Ei tullutkaan se kuulosta Vaan varsin harhaluulosta. Siis kukin koetelkohon, Häll' usko eläväkö on; Sill' ilman uskon henkeä Ei usko ole elävä. Ei kuollehella uskolla Saa ijankaikkist' autuutta. Jos Jesuksess' on elämä, Niin usko myös on elävä, Ja Henkikin sen todistaa. Ei oma elo elätä: Ei siinä ole henkeä. Ken hylkää Hengen Kristuksen, Se menee Herran ohitsen.
Kaisa-Liisa rähähti siveytensä puolesta jo hyvin pahasti, mutta yhä synkemmin jatkoi epäluuloinen sulhanen: »Häh?... Vai?... Sillä kun on kerran kiellettyä syönyt, niin siitä ovat avautuneet silmät, niin että tietää, mikä on hyvä ja mikä paha, ja ei tuo kummalta kuulosta, jos silloin koiran kuopimisellakin punastumisen tarvitsee fiikunalehdekseen...»
Senjälkeen en ole koko miestä nähnyt." "Sen minä kyllä arvasin, että hän sinua lempii. Hyvä oli, että koko tuo hänen puuhansa meni myttyyn." Katajapehkon takana piilossa ollut nainen nousi seisovalleen, josta seurauksena oli, että pehkon takana syntyi hiljainen rytinä ja veti rakastavaisten huomion puoleensa. Klaara ja Julle säpsähtivät tästä heille odottamattomasta kuulosta. "Mitähän se on?
Päivän Sana
Muut Etsivät