Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
"Kokonaan se kumminkaan ei ollut kuvittelua", vastasin minä. "Ettekö yöllä kuullut jonkun luultavasti naisen itkevän ja nyyhkivän?" "Sepä ihmeellistä, että teette minulle sen kysymyksen! Puolinukuksissa olin todella jotain sellaista kuulevinani. Minä makasin ja odotin, että äänet uudistuisivat, mutta kun niin ei käynyt, luulin vain uneksineeni."
Kavahdin nyt viivyttelemättä jalkeille, työnsin pistoolit vyöhöni ja miekan kupeelleni sekä lähdin pimeässä hapuillen kiipeämään edessäni olevaa kalliota ylös. Päästyäni sen laelle olin tuulen huokausten mukana kuulevinani pimeydestä naisen äänen, joka pari kertaa kirkaisi vihlaisevasti. Riika! jysähti mielessäni ja sydämeni puristui kokoon.
Minä olen kuulevinani vielä heidän äänensä tottelevaisesti vastaavan minulle ja heidän puhelevan keskenään välttämättömyydestä pysyä 'isännän' sivulla.
Juuri kun kumarruin tulta virittämään, olin kuulevinani aironloisketta saaren toisesta päästä. Riensin suinpäin sinne ja näin todellakin oman saareni ja toisen pienemmän saaren välissä liikkuvan veneen, jota soudettiin mannerta kohti. »Hohoi, ystävät», huusin minä, »ottakaahan veneeseenne minut.»
"Ohoh, ryöstättekö te multa naapurini!" huusi hänelle majuri, nauraen ja samassa taas uudistaen tuota halkaisemis-temppuansa. Me riensimme kepein askelin tanssiriveihin. Minä olin kuulevinani, että meidän takanamme kuiskattiin: "Katsokaappas tuota yhteensopivaa paria!"
Molemmat kumartuivat eteenpäin ja kuuntelivat henkeään pidätellen. "Heräävätköhän ne!" "Minä olin kuulevinani niitten liikahtelevan." Mutta kun mitään ei kuulunut, kun ainoastaan viattomuuden syvä, hiljainen rauha virtasi läheisestä huoneesta, hymyili Marianne taasen, hieman ivallisesti. "Meidän neljä, pientä onnetonta lapsiraukkaamme!
Hyvä ystäväni, tule meille tule!... Nyt kuulin jo kaukaa, että L. lähenee. Hän tulee minun huoneeseeni. Minä en ole häntä näkevinäni enkä kuulevinani. Ei saa pilata miehiä eikä saattaa heitä uskomaan, että me heidän askeleistansakin vaaria otamme. Niin ... yski ... ota minua syliisi ... en sittenkään liikahda, en jätä kynääni. Eihän tarvitse aina myöntää; ei saa pilata...
"Voi, Trot", olin kuulevinani tätini kerran vielä sanovan; ja minä ymmärsin hänet paremmin nyt. "Sokea, sokea, sokea!" Me pysyimme molemmat ääneti tuokion aikaa. Kun nostin ylös silmäni, huomasin, että hän vakaasti tarkasteli minua. Hän oli ehkä seurannut ajatusteni juoksua, sillä minusta tuntui, kuin olisi ollut helppo seurata sitä nyt, vaikka se kyllä kerta oli ollut mutkikas.
»Koko joululuvan kaikui tuo koiranpenikan surkea ulvahdus korvissani. Koetin sitä haihdutella, en ollut kuulevinani sisällistä ääntä, joka tuon tuostakin muistutti minua. Koira! sanoin minä siihen.» »Mutta kun palasimme taas juhlain jäljestä kouluun, ajoi isä vainajani, joka oli minua kyydissä, siihen samaan taloon hevostaan syöttämään. Isäntä istuu kamarissaan meille seuraa pitäen.
Tolvas-Liisan tai rättärin hyppyset ovat siepanneet sisustan. Sinua tavoittaessa olisi parasta seisoa paikallaan. TURKKA. Ilmoitan sinulle iloisen asian: olin kuulevinani Annin laulua Peltolan niityltä. HUOTARI. Anni kävi täällä. TURKKA. Ahaa! Ja sinä tietysti kosasit? HUOTARI. Mutta keskeytyi. TURKKA. Mikä sen taas keskeytti? HUOTARI. Pata rupesi kuohumaan. TURKKA. Pata kuohumaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät