Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Sinä olet lunastanut meidät Jumalalle verelläsi." Huhtikuulla 1750. Jumalan kiitos, että taas olemme kotona, jota kuukausi sitten tuskin taisin toivoakaan.
Kaupunki on rauhaisa, ei ainoatakaan hallitusta peljättävää melskettä enää, rahvaan lujamielisyys on murtumaisillansa, korkeat herrat entistänsä kopeammat, vanha valtiokansleri on vähintänsä seitsemän vuotta nuorempi kuin kuukausi takaperin ja hänen nuoret junkkerinsa alkavat taas kohotella kukonharjojansa ja päälle päätteeksi muiden harmien höysteeksi tuo kuningattarelle annettu onneton lupaus!
Kätevä hän on ja kykenee mihin hyvänsä, eikä lempeämpää olentoa ole koko Suomessa, sen minä sanon. Häpeä olisikin ollut, jos hän olisi ottanut jonkun muun kuin Katrin, joka niin kauvan on häntä odottanut, ja hyljännyt niin hyvän tarjomuksen, kuin sen, minkä Heiniojan vouti, Jussila, jonka hyvin tiedät, teki muutama kuukausi sitten. Niin, Erkki on miesten parhaita, se on vissi se".
Mutta kamiinihylly, pöydät ja seinät olivat täynnä valokuvia, siellä olivat kaikki vaimovainajan valokuvat, jotka hän oli saanut kokoon haalituiksi, sekä lukemattomia tyttären valokuvia, joita oli otettu joka seitsemäs kuukausi tytön lapsuudesta asti. "Tulkaa, niin saatte nähdä... Minähän lupasin näyttää teille Reinen viimeisen valokuvan."
Se tapahtui kuukausi sen jälkeen kuin hän oli Kroofin tavannut. Hän oli yksinään aivan tatarpellon reunalla ja tirkisteli varjoisaan läpikuultavaan hiljaisuuteen, nähdäkseen, voisiko hän erottaa sieltä mitään. Ja se, mikä sieltä näkyi, sai hänen pienen sydämensä oikopäätä kurkkuun syöksähtämään.
Kun ylioppilas noin kuukausi myöhemmin astui tietä pitkin, kuuli hän jonkun huutavan takanaan. Hän kääntyi ja näki pastorin hengästyneenä astuvan mäkeä ylös. Erkki meni häntä vastaan. "No sanoinhan niin? Ettekö usko minun olleen oikeassa?" sanoi pastori, hyvillään hieroen käsiään. "Mitä tarkoitatte?" kysyi ylioppilas hämmästyneenä. "Tietysti tytärtäni.
Kärryillä istui kalpea, laiha ja kuihtunut olento, jota tuskin olisi voinut tuntea vielä kuukausi sitten niin reippaaksi, vanhaksi Jaanaksi. Kokoon kyyristyneenä, käsistä ja jaloista rautoihin lyötynä ei hän näyttänyt häpeästään ja onnettomuudestaan mitään välittävän.
Juuri tämä kuukausi, joulukuu, johon minä luotin, tämä suurien töiden kuukausi muina vuosina, uhkaa nyt saattaa häviöön vankimpiakin tehtaita ..... kaikki täytyy lakkauttaa."
Ja Hartman oli oikeassa. Ennenkuin kuukausi oli umpeen kulunut, Knowlton maksoi petturuutensa hengellään. Milwaukeen toverit panivat toimeen hänen kuolemantuomionsa. Kaduilla oli hiljaista liian hiljaista. Chicago nukkui kuoleman unta. Ei mitään melua eikä liikenteen synnyttämää jyrinää. Ei edes vuokra-ajureita näkynyt kaduilla. Katuraitioteillä ja ilmaradoilla liikenne oli pysähdyksissä.
Enkä minä voinut muuta, kuin pitää sitä viisaana käytöksenä, sillä hän katseli minua pickles-astiasta niin enennetyllä muikeudella, kuin hänen mustat silmänsä olisivat imeneet itseensä koko sen sisällön. Kuitenkin lupa annettiin, eikä sitä koskaan epuutettu; sillä kun kuukausi päättyi, olimme Peggotty ja minä valmiit lähtemään. Mr. Barkis tuli Peggotyn arkkuja noutamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät