Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Kului kuukausi toisensa jälkeen, eikä häneltä tullut minkäänlaista tietoa; ja Kirstin sydäntä kalvoi ylpeä tuska. Hän tiedusteli kaikista rantakaupungeista, mutta ei saanut minkäänlaista tietoa. Kun vihdoin kuukausista karttui vuosia, niin alkoivat helläsydämiset ihmiset, jotka onnettomuudessa näkevät rikoksen, huhuilla sitä, että Kirstiä oli petetty.
Ja Martan ajatukset kääntyivät hetkeksi entisiin aikoihin, kuu Tahvana jutteli miten hovin herra oli pahuutensa palkan saanut, miten hänen oli täytynyt velan tähden myydä suuren hovinsa ja miten hän sitten oli tietämättömiin kadonnut. Mutta mustat pilvet eivät kauan säilyneet Martan kirkkaalla taivahalla; ne hajosivat ja hovin herra oli pian unhotettu. Kuukausi oli kulunut.
Minun pitää antaa joka kuukausi raportti käytöksestäsi kuvernöörille!» »Ja minä annan sinulle heti raportin ainetta tuoss' on!» ja silloin minä vedin häntä korvalle ja huusin: vet hut! Olimme tietysti kaikki vähän humalassa rekiretkellä ja minä aika lailla, en muistakaan kaikkea. Mikset sano mitään? Siksi, etten oikein tiedä, mitä sanoa. Onko sinulla antaa minulle kuivaa paitaa?
Kirjoitus, joka löytyy painettuna mainitussa lehdessä 26 p. elokuuta 1857, ei tällä kertaa jäänytkään vaikutuksia vaille. Muutama kuukausi sen jälkeen perustava kokous oli 19 p. joulukuuta asetti nimittäin hallitus 11-miehisen toimikunnan Mériméen esimiehyydellä asiaa käsittelemään.
Häät vietettiin sittenkin hyvän emännän luona, itkusilmin erottiin ja Ulla lähti, mutta se onni, jota hän toivoi, katosi pian kuin unelma. Torppa oli köyhä, parina vuotena vei halla vuodentulon, ja vihdoin täytyi se myydä. Molemmat hänen lapsensa kuolivat pieninä, ja vihdoin sai hän saattaa miehensäkin hautaan. Tämä oli joku kuukausi sitten kuollut ponnistuksista ja puutteesta.
Ei muu kuni kuolo voi meitä tästälähin eroittaa! EBBA. Mutta, Rolf! miksi olet viipynyt, viipynyt seitsemän vuotta? Kuule seitsemän pitkää vuotta! ROLF JUTE. Oi kultaseni! Enkö olisi sun luokses rientänyt, kiiruhtanut, jos mahdollista olisi ollut? Mutta tyly esivalta lähetti murehtivan ylkäs Indian kaukaisille maille ja siltä matkalta palasi hän takaisin vasta muutama kuukausi sitte.
Nytpä voin kuvitella Kolumbuksen ja hänen toveriensa tunteita, kun ei kukaan ollut ennen kulkenut näitä matkoja. Varma sen Kolumbuksen täytyi olla asiastaan, kun hidaskulkuisilla purjealuksilla uskalsi yrittää ja sitkeästi vaan pyrkiä eteenpäin, vaikka kuukausi meni kuukauden perästä maata näkemättä ja vaikka kaikki toverit epäilivät, koko maailma epäili.
Kului viikkoja, kului kuukausi, kaksi, jopa kolmekin, mutta kreivi ei vieläkään sallinut kihlajaisia viettää. Joka ilta istui hän lukittujen ovien takana hyvin myöhään saakka; kreivinna ei ollut utelias, mutta sattumalta hän kumminkin usein hiipi oven taakse ja pilkisti avaimen reiästä.
Kapteeni kulki pari kertaa edestakaisin kamarissaan; sitten asettausi hän seisomaan Matin eteen ja katseli häntä kauan sanaa sanomatta. "Ja ellen anna sulle äyriäkään?" sanoi hän vihdoin. "Niin luovutte te ennenkuin kuukausi on loppuun kulunut Rytilästä, sillä" ja Matti kuiskasi hiljaan "sillä patroni Kaarle-vainaan poika elää".
"Rakas mammani," virkkoi hän, "ette kai ihmettele, kun minä en kauemmin voi viivyttää yhdistystäni Annetten kanssa." "Mutta sen kanssa voidaan tosin viipyä." "Ei, rakas mamma, ei kauemmin kuin kuukausi, silloin pitää olla kaikki päätetty.
Päivän Sana
Muut Etsivät