Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Sanat takertelivat Reginan kurkussa. »Herra, minua niin ahdistaa minusta on kuin olisi tulossa jokin onnettomuus.» »Milloin olet alkanut pelätä kummituksia?» koetti Boleslav laskea leikkiä. »Herra en tiedä mutta kurkkuani aivan kuristaa. Se on kai hyvin tuhmaa mutta pyydän teitä älkää menkö älkää tänään.» Boleslav työnsi hänet lempeästi syrjään.
Oi, Egmont, minä uskoin sinut varmaksi niin Jumalan ja ihmisten edessä kuin omassa sylissäni! Mitä olin minä sinulle? Sinä nimitit mua omaksesi, minä pyhitin koko elämäni sinun elämällesi. Mitä olen minä nyt? Minä turhaan ojentelen kättäni siihen paulaan päin, joka sinua kuristaa. Sinä avuton ja minä vapaa! Täss' on mulla oven-avaimeni.
Voitteko kuvitella mielessänne, miten se lapsiraukka taisteli kipujaan vastaan, tukahutti huutonsa, odotti lastaan voidakseen sen sitten kuristaa omilla vapisevilla käsillään. Ja antaa sitten kaiken verensä virrata pois ja nukkuu kuolon uneen yhdessä tuon pienen olennon kanssa, jota hänen jäykistyneet sormensa eivät päästäneet irti!
Nyt tai ei milloinkaan!... Se on jo rinnassa, se nousee kurkkuun ja kuristaa sitä kuin rautakouralla, alkaa jo painua alas, mutta silloin teen minä viimeisen epätoivoisen ponnistuksen, päätäni huimentaa, enkä tiedä, mitenkä ... mutta silloin se on jo sanottu! Vai niin, sepä hauskaa ... onko sinulla se täällä mukanasi?
Minä huomasin heti, että jos se pääsisi metsään siinä reilassa, voisi ohjakset tarttua kiinni johonkin kantoon ja hevoinen kuristaa itsensä, jonkatähden juoksinkin perässä, koettaen saada sitä pysähtymään. Lienekö hevoinen arvellut, että minä tahdoin juosta sen kanssa kilpaa, sillä se alkoi nyt nelistää täyttä laukkaa.
Regina luuli herransa nauravan hänelle. »Hyvä herra», jatkoi hän rukoilevasti herraansa katsahtaen, »minähän olin silloin vielä niin hirveän tuhma. Paria viikkoa myöhemmin, kun he minua kuulustelivat, olisivat he saaneet minut huoletta kuristaa eivätkä sittenkään olisi saaneet mitään tietoonsa... Mutta, silloin, ja olihan hän sentään isäni...» »Hyvä, silloin siis kannoit kieliä koulusta.
TALONPOIKA: Olisinko mies, jos oikeuttani antaisin polkea. Yhtähyvin antaisin silmiini sylkeä. Ja vaikka viimeisen roponi kadottaisin, oikeuden kuitenkin tahdon saada. Vaaroista en välitä. Jos kuristaa joku, kuolen. Mutta niinkauan kuin elän, haen oikeuttani. Menen vaikka tulen läpi. Vääryyteen en tyydy, sano sinä, keltä oikeutta saa vääryyttä vastaan. Sen toki sanonet.
TARVO, KITKA, SORRI, NYYRI ja TALONPOIKIA. Myöhemmin LALLI ja TOISIA TALONPOIKIA. KITKA. Nuo Hiiden helmalapset kristityt! Jo vihdoin surma heidät saavutti Ja voitto meille jäi! NYYRI. Oi ilon päivää! TARVO. Voi surkeutta! KITKA. Tarvo kirottu Sa kuollos jo! Haa konna! Miss' on köysi, Joll' ai'ot kurkkuani kuristaa? Muistatko? TARVO. Suokaa mulle armoa Te kansalaiset!
Hänen lygiläisessä, puolivillissä sydämessään syntyi hurja halu palata saliin ja kuristaa sekä Vinitius että tarpeen vaatiessa Caesarkin. Hän ei sentään uskaltanut sitä tehdä, sillä hän pelkäsi vahingoittavansa emäntäänsä, sitäpaitsi ei hän varmaan tietänyt, olisiko sellainen teko vaikka se hänestä tuntui kerrassaan viattomalta sovelias ristiinnaulitun Karitsan tunnustajalle.
Minä arwelen, ettei tuo tuntematon kuitenkaan woi tehdä minulle mitään pahaa." "Hän woipi teidät kuristaa, hän woi musertaa teidät rautakourillaan; luullakseni hänellä oli kotkan teräwät kynnet." "Sinä olet hywin lapsellinen, Elli!
Päivän Sana
Muut Etsivät