Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Tarpeet kun on tasaisin, niin maata möllöttää siinä mihin pannaan... Semmoinen sitä sinä olet, sinä äidin pullukka... Nyt sitä lähdetään kuitenkin kotiin. Sitten Martta antoi Joelin Reeta-Liisan syliin ja lähti äitinsä avuksi keittiöön. Kohta toivatkin sieltä pirttiin keittopadan, josta Martan äiti rupesi täyttämään kuppia. Martta kantoi muuta ruokaa pöydälle ja sanoi: »Nyt syömään ja sammaleen.
Muori, joka muisti yhtä kyytiä juoneensa seitsemän kuppia, sehän oli hänen pannunsa mitta, otti halustakin kolmannen kuppinsa, vastaten: »No, kyllähän sen jaksan, mutta tämä on nyt jo liikaa hyvyyttä, ja röökinä on kaatanut kupin niin täyteen, että tassikin on puolellaan, vähempikin jo olisi riittänyt.
»Voi hyvänen aika, otanko vielä?» sanoi muori mielissään, kun kolmatta kuppia tarjottiin. »Totta kaiketi», vastasi ruustinna, »mitäs liikaa tuo nyt sitten olisi, olettehan pitkän matkan tullut, kyllä sen verran jaksatte juoda.»
Kun toista kuppia juotiin, täytyi Maisun kertoa, miten tuolla ylähällä kotona nyt oli laita, ja Maisu kertoi, kuinka ahkerasti Lents teki työtä, juuri kuin ei olisi leivänpalaa talossa, ja kuitenkin siellä oli joka lajia jäämäänkin.
Juomari on häissäkin hävytöin: Kehtaa se häihinkin tulla, Kutsumatta kutsuihin, Kehtaa tulla tupahankin, Kehtaa eessä kellistellä Silmät kohta kannun päälle, Kusta kuppia näkisi, Kuka nakkaisi kupilla, Pikareita pisteleisi. Kun saapi suuhunsa suloa, Kevykäistä kielehensä, Nousee sitten noitumahan Kihkuvaan kiroväkehen.
Kaksi kupillista kahvia täytyi meidän kuitenkin kaikkien juoda, paitsi kornetin, joka siunaten Mellander'in rouvan hyvän-tahtoisuutta sekä hänen kahviansa jyrkästi vakuutti, ett'ei hän sietäisi toista kuppia. Hän ja Julia olivat koko ajan, miten parahiten saattoivat, koettaneet huvitella Eeva ja Maalu neitosia.
Kesällä söi hän aamiaista noin kello seitsemän, talvella kello kahdeksan. Kaksi kuppia teetä ja pari palaa leipää oli koko yksinkertainen ateriansa. Paikalla aamiaisen syötyä nousi hän hevosen selkään ja ratsasti maakartanollensa, jossa hän itse katseli kaikkia taimia ja usein kävi käsin työhön.
Mutta Mataran muori kaatoi kahvia kuppiin ja varoitti sormella, että isä vaikenisi. Kun isä oli kaksi kuppia juonut, sanoi muori: »Sauna on lämmin. Mene pois saunaan maata!» Mutta kun isä läksi pirtistä, kutsui hän sormellaan Mataraa porstuvaan. Mummo meni jälestä. Olisin mennyt mielelläni porstuvaan, mutta en uskaltanut; pelkäsin isää.
Hän katseli alas huoaisten. Niinpä kyllä, voitollakin on siis katkerat puolensa, sanoi professori hymyillen. Mutta nyt pitää meidän koettaa hälventää tuon epäsovun synnyttämiä vastenmielisiä tunteita. Mitä arvelette, emmekö joisi kuppia suklaata tuossa uudessa kahvilassa?
Kun yliopettajan rouvalle vihdoin tarjottiin n:o 7:tenä järjestyksessä, vapisi hän niin raivosta, että tuskin saattoi pitää kuppia kädessään. Gunhild seisahtui tohtorin rouvan eteen kohteliaasti niiaten. "Ei, Gunhild kulta," sanoi rouva alentuvaisen ystävällisesti, "tämä tee on liian väkevää minulle." "Rouva ei ole sitten isä vainajansa, ruokakauppias Olsenin kaltainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät