United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän kaiken valheesen tottumaton ukko piti totena ja antoi rahat Simolle sillä ehdolla, että hänen pitää heti maksaman rahat takaisin, kun vaan saapi sokurit myödyksi. Nyt oli Simo rahakas mies. Nyt hän taas omien sanojensa mukaan, ei ollut köyhä eikä kipeä. Kohta palkkasi hän kolmekymmentä hevosta, sekä meni erääsen Suomen kaupunkiin ja osti joka hevoselle kuorman suolaa.
Hän antoi niistä kahvia, sokeria, vehnäjauhoja ja jos jotakin kokonaisen kuorman, jossa muun muassa oli pari ankkuria parasta lajia oikein "extra fiiniä" konjakkiakin. Sitä oli Pettonen tuottanut kaupungista "ainoastaan omiksi tarpeikseen", niinkuin hän juhlallisesti Kankkulaiselle vakuutti.
Kun tultiin likelle sitä paikkaa, missä tapetut hirvet olivat, pysähdyttiin, ja ukko meni edeltä tarkastamaan, oliko mitään estettä. Hän palasi pian ja käski toisia tulemaan panemaan kuorman kelkkoihin ja tekemään itselleen kantamuksia. Itse hän rupesi Pekan kanssa pitämään vartiota. Auringonnousun aikana olivat suomalaiset jo paluumatkalla.
Suotuisammissa paikoissa oli jo joku puronen päässytkin wapauteensa, ja iloisesti putousten yli hyppien riensi se kohisten kauan raiwattua uraansa myöden meriemonsa syliin. Semmoinen se aika ja keli oli, jolloin minun asiani wuoksi oli pakko matkustaa kotipitäjästäni. Eräänä aamuna warhain saawutin toisenkin matkustajan kuorman, ja sen perillinen käwellä telläsi kuorman jäljessä.
Hän sanoo esim. näin: »synnin kirous on kerran, jos ei tässä niin toisessa elämässä loppumata liehuwaksi tuleksi wiriäwä. Silloin herää paatuneengin oma tundo ja muuttuu pimeyden hengeksi, joka wainoo hänen sieluansa, tätä surkeasti onnetonda sielua, painuen rikosten raskaan kuorman alla kohden kadotusta, jonga kita on ammollansa nielemään händä sywvyyden pimeyteen».
Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Jumala panee kuorman meidän päällemme, mutta hän myös auttaa meitä, Sela. Meillä on Jumala, Jumala, joka meitä auttaa ja Herra, Herra, joka meitä kuolemasta vapahtaa. Halleluja!" P
Mutta Holma seisoi nolona kuin kuorman eteen valjastettu hevonen ja odotti onnettomana tanssin tahtia. Esteri seisoi syrjässä. Hän ei tiennyt missä oli, ei nähnyt muuta kuin Laurin. Onneni! Iloni! Sieluni, henkeni, elämäni! Minun kaikkeni! Lauri silmäsi taakseen ja hän näki sen katseen! Senkö katseen? Ei tämä oli ihanampi!
Pyöveli riisui päältänsä punaisen viittansa, levitti sen maahan, asetti ruumiin siihen ja heitti siihen myös pään, sitoi viitan neljästä kulmasta kokoon, nosti kuorman hartioillensa ja palasi veneesen. Kun hän oli tullut keskelle Lys-virtaa, pysähdytti hän veneen ja huusi kovalla äänellä, pitäen kuormaansa virran yllä: Tapahtukoon Jumalan oikeus!
TOPIAS. Jaa, kas Iivari. Paras puolustajas. Otanpa kynsiini sinun myös. Missä on kuorman hinta? ANNA-MUORI. Missä on minun nuuskanaulani? LEENAN-KALLE. Ja minun ampuvarani, kruuti ja haulit? Koetanpa tehdä itseni hulluksi, se kenties pelastaa selkäni. TOPIAS. Te'e tili kuormasta ja ostoksista, mies sinä; sinä onneton mies ja Esko samoin. Taivas varjelkoon minua teistä!
Mutta meidän oli jo aika rientää, sillä pakoaan jatkanut rakuuna oli varmaankin ehtinyt jo venäläisten leiriin, josta epäilemättä heti lähetettäisiin vereksiä rakuunoita tai kasakoita paikalle. Palasimme siis miehissä kuorman luo, Juhon kiskoessa vankia perässään. Talonpoika oli heti ensi rymäkästä selvittyään pötkinyt metsään ja jäänyt sille tielleen.