Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Kun isä ja poika olivat jonkun ajan kahden viettäneet synnillistä elämää juomisessa ja varkaudessa, tuossa kolkossa yksinäisessä asunnossaan, ajoi eräs mies eräänä pyhä-iltana kota-tuvan eteen vähäsen, hevosen loimilla peitetyn kuorman kanssa. Mitä oli noiden peitetten alla? Siellä oli miehen ruumis!
Sinulla on vapaa valta, ja minun on iloista nähdä rotevia uusia vetäjiä kuorman edessä. Mutta jos tahdot neuvoani seurata, ja hyväähän sulle neuvon, niin tee vähitellen muutoksia".
Rekeni oli paikoillaan siinä, mihin olin sen jättänyt, ja sitten valjastin hevosen ja lähdin ajamaan metsäteitä pohjoiseen päin; ja sinne tänne mutkitellen jouduin Bogeniin. Sinne jätin hevosen ja kuorman Heikin luo, joka tuo tänne kaikki, kunhan hevonen on muutaman päivän levännyt, ja Heikin suksilla tulin nyt kotiin, niinkuin näette."
Hän kulki pitkät matkat ajatellen tätä asiaa puolelta ja toiselta. »Kyllä se sentään saapi jäädä», päätti hän vihdoin. »Ovat liian nuoria, niin kappalainen kuin rovastinsijainen. Mitäs ne tämmöisissä asioissa! Taitaa olla vain yksin selviteltävä kun se on yksin kannettavakin...» Hän ajatteli kuitenkin edelleen, että olisi sentään kuin kuorman kevennystä, jos voisi jonkun kanssa puhua.
Jos mihin päin katsoi, jos mitä mietti, ei hän nähnyt muuta edessään kuin perikatoa ja epätoivoa. Noita kaikkia nähdessään ja tuntiessaan, kukistui Jaakko kokonaan. Hän ei jaksanut puhua mitään, mutta suuret kyynelkarpaleet valahtelivat hänen silmistään ja hänen miehekkäät hartiansa hytisivät elämän raskaan kuorman alla.
Tuon tietoni ja tuntoni salasin siis heiltä huolellisesti, sillä ei minun sopinut enää lisätä kiwiä ennestäänkin jo liian raskaan kuorman päälle. Minä kehoitin heitä waan kaikin mokomin hakemaan lääkärin apua. Wäliaikaiseksi awun toiwoksi neuwoin sen mitä ymmärsin, josta paljon kärsiwä lapsi sai hiukan liewikettä kauheille kiwuillensa.
Kuorma oli kaatunut, sen alla lojui nuori taalalainen, näköjään hengetönnä. Kuorma oli iso ja raskas, mutta reippaiden, väkevien suomalaisten onnistui kuitenkin saada se nostetuksi pystyyn. Kun mies oli vapautunut kuorman painosta, nostettiin hänet ylös ja huomattiin, että hän vielä hengitti. Antti teki kaikessa kiireessä tulen.
Ja yöllä, kun istuin yksinään hänen kanssaan, lausui hän: "Eva, minä olen kovasti pelännyt kuolemaa. Minä olen erittäin heikko hengessäni, ja pelkään kaikkia. Mutta minä ajattelen, että Jumala huojentaa kuorman heikoille, niinkuin minä olen. Sillä vaikka en tunne itseäni lujemmaksi, en minä nyt pelkää. Se on varmaan sentähden, että Hän tukee minua."
Patras'ista näytti tämä elämä paradisiltä. Entinen isäntänsä pakoitti hänen rasittamaan itseänsä liiallisen kuorman vetämisellä ja joka askeleella ajeli koiraa piiskan lyönnillä; nyt sitävastoin Patras huviksensa veteli tätä pientä vaalean-viheriäistä kärryä kiiltävine vaski-astioineen, astellen vakavan ukon rinnalla. Vanhus aina palkitsi koiraansa lemmellä ja hyvällä sanalla.
Niinä kymmenenä vuotena, kun Suomi Viipurin antaumisen ja Isonkyrön tappelun jälkeen oli Venäjän ja sen raakojen sotajoukkojen vallassa, huokasi tämä maa raskaamman kuorman alla, kuin mitä mikään euroopalainen maa melkein koskaan on saanut kärsiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät