Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Ei, kiitoksia; vaan sen tein sentähden, ettei tuo vanha luuranko kaatuisi minun rappusissani ja kuolisi siihen, niin että minun sitten olisi pakko kiivetä hänen inhottavan ruumiinsa ylitse. En minkään muun tähden tässä maailmassa haalinut häntä ylös. Jaha, niin juuri se oli. Minä syön tänään päivällistä neiti Berndesin luona.
Mutta kreivitär Louise, perheen määräävä tahto, ei tahtonut ottaa kuuleviin korviinsakaan puhetta moisesta epäsäätyisestä avioliitosta hän kuolisi surusta j. n. e.
Sanoisiko hän papille ja pyytäisikö häntä ilmoittamaan Bårdille? Ei sekään käynyt. Tuommoista tuli kertoa lempeästi ja lieveästi; pappi ei sitä osannut, ei sillä tavalla. Hän säikähyttäisi pojan mieleltä pois. Mutta valehdella ? Jos hän valehtelisi? Sanoisi osan, mutta ei kaikkea? Niin! Sen hän tekisi. Sanoisi nähneensä unta. Nähneensä unta, että hän kuolisi.
Maatessaan siinä katseli hän pienestä ikkunan reijästä sinistä taivasta ja valkoisia pilviä, jotka hiljakseen kulkivat siellä hyvin korkealla. Jos hän tulisi sairaaksi, niin rukoilisi Jumalaa, että pian kuolisi ja pääsisi taivaaseen. Hän ei huolisi kenestäkään. Yksinään olisi ja hyppisi taivaasta noille pilville...
Mutta äkkiä ampuutui mieleen ajatus, että mitähän jos isä kuolisi sinne... Voi hirmuista... Mikähän verkko silloin peräksi pantaisiin! Hyi sentään!... Silloin ei muu auttaisi kuin myydä tämä talo noille toisille ja mennä kotitaloon asumaan omalla osallaan. En ottaisi isäpuolta noille lapsilleni.
Päätös alkoi vakaantua hänessä; hän nousi ylös, katsoi kerran taivasta kohden ja yritti heittäytymään. Mutta siinä äkkiä juohtui hänen mieleensä, että itsemurha oli kauhea synti, ettei hän ehkä ennättäisikään koskessa enää katumusta tehdä, vaan kuolisi ja joutuisi kadotukseen. Kädet putosivat alas, kauhistus valtasi hänen sielunsa; hän kääntyi ja juoksi pois, minkä ennätti.
Jumalan kädessä on elämä ja kuolema«. «No, sitten ei auta mikään. Minä kuolen minua ei sure kukaan. Häh!« «Oletteko sairas vai mistä niin varmaan tiedätte kuolevanne?« kysyi Klaus yhä enemmän kummastellen. «Kuollahan meidän kaikkein pitää!« «Häh? Kaikkein? Valhe! Jos löytäisin elämänkiven enpä kuolisi«. «Elämänkiven?« «Niin, elämänki kiven. Luulisin teidän tietävän siitä. Häh? Ette tiedä?
Martin Luther on kovin sairaana; useat ylioppilaat ja professorit ovat hyvin huolissansa hänen tähtensä. Hänellä on niin paljon ystäviä. Eikä kumma! Hän ei ole itse mikään kylmäkiskoinen ystävä, ja kaikki odottavat suurta kunniaa yliopistolle hänen taidoistaan. Minä tuskin tohdin ajatellakaan, kuinka paljon minä kadottaisin, jos hän kuolisi.
Kyllä minä tiedän, että odotat ja toivot, vaan jos tulee, niin tulee sentähden, että ovat pois ajaneet, ei sinun tähtesi. Antaa nyt olla sen asian. Aina sinua liian vanhaksi haukkui. Kenelle? Kuka vain kuulla tahtoi. »Kuolisi kenkkajalka, niin saisin nuoremman.» Yhtäkkiä Juha äitinsä ihmeeksi puhkesi nauramaan. Nythän se saikin sen! Sai nuoren ja rivakan ja sehän on hyvä, että sai!
"Parempi olisi", arveli Prokopius, "jos laivojen valloittaja kuolisi." "Kuka se oli?" "Ah, herra, se nuori, loistavasilmäinen ja kiiltävätukkainen gootti." "Totila", sanoi Belisarius, "taas Totila."
Päivän Sana
Muut Etsivät