Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Sanalla sanoen, hänestä tuli yhtäkkiä, naapurien hämmästykseksi, varakas mies ja hänen luultiin olevan rikkaimpia miehiä Granadassa; hän lahjoitti kirkolle suuria summia, epäilemättä rauhoittaakseen omaatuntoaan, ja ilmoitti vasta kuolinvuoteellaan, pojalleen ja perillisilleen, tuon holvin jutun. Huvikävely kukkuloilla.
Kuolinvuoteellaan kutsui hän minut luokseen ja sanoi: "Jos milloin tapaat isäsi ... sano hänelle ... että ... minä..." Sen enempää en minä kuullut. Kuiskattu ääni vaipui kuulemattomaksi. Mitä tarkoitti hän sanoa? Mutta hänen kasvoillaan lepäsi sellainen autuaallinen rauha, ettei se voinut olla vihan ja tuomion sekoittama. Taistelun voittaneena nukkui hän onnellisena.
Otti sitten pöydältä pienen matkaraamattunsa, selaili sen lehtiä, joissa näkyi tiheissä punaisella kynällä viivoitettuja lauseita, mutta ei hän niistä mitään nähnyt. Viimein hän pani sen raamattunsa kiinni, pani kätensä ristiin, laski ne ristiin liitetyt kätensä sen raamattunsa päälle ja hieman syvämielisenä sanoi: "Vai tunnusti rovasti Valkeavuori rikoksensa kuolinvuoteellaan." "Niin hän teki.
Kuinka se on ollut mahdollista viidessä vuodessa tulla sellainen muutos?" "Johan sanoin, että minkälainen kokki, sellainen rokka. Jos silloinen rovasti olisi teille sanonut, että tähän kaikkeen on hänen syynsä, niinkuin hän sanoi kuolinvuoteellaan, niin te olisitte paremmin ymmärtänyt rovastia, olisitte myöskin ymmärtänyt seurakuntaa ja seurakuntakin olisi ymmärtänyt teitä."
Sairas ei enää tuntenut kipua, eikä syynä siihen ollut kipua lieventävä viina, vaan sanat ja se tieto, että sana, "luku", oli voimakas vaikuttamaan, eli niinkuin suomalaiset sitä nimittivät, "taika". Sellainen taito meni perintönä, tai kuoleva ilmoitti sen kuolinvuoteellaan luotettavimmalle ystävälleen.
Poika-aikani oli jo ohitse kun äitini asetti pikku sisareni käden minun käteeni ja lausui kuolinvuoteellaan: 'Louis, ole hänelle mitä minä olen ollut, sillä hänelle ei ole jäänyt ketään muuta, johon voisi turvautua, kuin sinä'. Siitä lähtien eivät muitten miesten mieliharrastukset ja kunnianhimoisuudet ole olleet minun mieliharrastuksiani eikä kunnianhimoani.
Silloin kertoi vanha Kaikunen, että Sormulan herra oli kuolinvuoteellaan tunnustanut hänelle Mustalla Heikillä Riihimäen rinteessä kuristuttaneensa Meyerin kuoliaaksi, kun rukkiukko oli uhannut velastaan myyttää Sormulan ja sitten lahjoittaa kaiken omaisuutensa Jerikolle.
Kerran keskustelun pysähtyessä sanoi hän vilkkaasti: Se on totta, Martha, minulla on asiaa sinulle, tervehdys serkultani Fredrikiltä. Hän matkusti toispäivänä. Tunsin kuinka veri poistui poskiltani. Matkusti? Minne sitte? Onko hänen rykmenttinsä muutettu täältä? Ei, hän on vaan pyytänyt lyhyen virkavapauden matkustaakseen Berliniin, jossa hänen äitinsä lepää kuolinvuoteellaan.
"Ei, ja tuhatta kertaa ei, minä en häntä pettänyt. Isäni makasi kuolinvuoteellaan ja minun täytyi sulkea hänen silmänsä. Saatoinko semmoisena hetkenä jättää isäni?" "Puhutko totta? Senkötähden et voinut tulla?" "Sen tähden, muuten ei mikään este mailmassa olisi minua pidättänyt." "Oliko aikomuksesi naida Lailan?"
Häijyys iloa On siitä saakka aina seurannut, Ens' hetkestä kuin lapsi nauraen Repivi rikki kukan eli perhosen Siks' asti kuni kuolinvuoteellaan Saituri riemuitsee, ett' häviöön On rikas naapurinsa joutunut. *Vanha näytelmä.*
Päivän Sana
Muut Etsivät