Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Tähän aikaan lisäsi huolia myös kivulloisuus. Laivasto, joka ankkuroi Haapasalon ja Kursalon luona, lähetti joka päivä sairaita ja kuolevia maille, eikä ollut tila parempi armeijankaan väestössä. Huono ruoka, huono vesi ja epäterveelliset asunnot olivat synnyttäneet kuumeita ja punatautia, jotka vaativat epälukuisia uhreja.
GAUNT. Ei, kurjuus vain se itseään näin ilkkuu; Minussa nimeni kun tappaa aiot, Niin nimeäni ilkun maireeks sulle. KUNINGAS RICHARD. Siis kuolevatko mairii eläviä? GAUNT. Ei, elävät ne kuolevia mairii. KUNINGAS RICHARD. Sa, kuoleva, mua mairit, sanoit sinä. GAUNT. Ei, sinä kuolet, vaikk' oon sairas minä. KUNINGAS RICHARD. Terveenä hengin ja sun sairaaks näen.
Heidän lähestyessään salia kuului sieltä niin julmaa riemunkarjuntaa ja niin hurjaa naurunhohotusta, joista päättäen olisi pikemmin luullut siellä olevan piruja iloitsemassa, saavutettuaan jonkun voiton ihmiskunnasta, kuin kuolevia olentoja, joilta rohkea yritys oli onnistunut. Mielenkiihko, jommoista vain toivottomuus voi saada aikaan, piti kuitenkin kreivitär Isabellan rohkeutta yllä.
Muutaman silmänräpäyksen kuluttua oli kenttä täynnä kuolleita, kuolevia ja haavoitettuja. Mutta yhä uusia taistelijoita tuli vastustamaan häntä, ja tiheään kuin rakeita putoili iskuja vihollisten vääristä miekoista, että urho tuskin enää jaksoi puolustaa itseään.
Se hyvyys, jolla te hoiditte meikäläisiä sairaita ja kuolevia Valkjärvellä, on aina oleva poikkeuksena, ehkäpä ilman vertaista, kun ajattelee, että olitte yhtä laupias vihollisille kuin omille maanmiehillenne. Haihtuva puna leimahti Marian kalpeille kasvoille, ja kyyneleet olivat taas puhkeamaisillaan, mutta hän pidätti ne ja vastasi tyynesti: Elämäni surut ovat muuttaneet minua.
Kun Lascy palautti joukkonsa Lappeenrannasta, vietiin myös vangit mukana. Siinä oli kirjava joukko miehiä, naisia, lapsia, toiset sairaita, toiset kuolevia, kaikki surun murjomina. Kasakkojen vartioimina näitä onnettomia kuljetettiin Viipurista Sisä-Venäjälle, aluksi kenraali Kranashukin komennossa. Tämä oli reipas, seitsenkymmenvuotias, kookas ukko, lonkkaan sattuneesta luodista onnahtava.
Ja hän sitoi haavamme ja valoi öljyä niihin ja viiniä; hän paranteli sairaita, lohdutteli kuolevia, hautasi kuolleita. Missä rutto oli, siinä oli hänkin, ja te nimititte hänet ruttomieheksi. Mutta hänpä ei ole ruttoa tuonut, vaan on sen masentanut, ja tässä laupeuden työssä on hän pannut henkensäkin alttiiksi.
Käännyttyämme takaisin järven pohjoiselta rannalta olevasta Tuulivaaran kylästä, lähdimme illan suussa soutelemaan samaa tietä, jota olimme tulleetkin. Ilma oli aivan tyven ja veden sileä pinta ei liikahtanutkaan muualla kuin matalikoilla ja niemien nenissä, joissa maininki sai aikaan vähän kuolevia väreitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät