Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Hän rupesi pullon suusta kaatamaan viiniä suuhuni, ja se oli onnellinen, tepsivä keksintö! Kuolevainen rupesi nielemään, verinen vaahto loppui suusta ja tointuneen huulet vetäysivät rauhalliseen hymyyn. Kuta enemmän viiniä valui alas kurkustani, sitä levollisemmaksi tulin; puistutukset taukosivat, nyrkit aukesivat, ja vihdoin aukesivat silmänikin.
"Siksi" kaikui äkkiä lukkarin korviin "siksi että minä pidän Taavetista ja Taavetti minusta, ja me olemme kihloissa, mutta siitä ei saa kukaan kuolevainen tietää muut kuin sinä lukkari ja sinä et ilmaise salaisuuttamme?"
"Se käypi varmaan päinsä!" ajatteli parooni. "Jos minun muutamilla soveliailla sanoilla vielä onnistuu kiihoittaa hänen muutenkin kiivasta luontoansa, niin on voitto minun. Miten minä olen päässyt voitolle, siitä ei kukaan kuolevainen kuuna päivänä saa tietoa, sillä koski on kyllin syvä salaamaan ihmisten ilmoista mitättömän piipalasen sekä piittömän pistoolin".
"Tämmöisissä tapauksissa on mahdoton voida hyvin", lausui lääkäri, surumielisesti päätänsä pudistaen. "Sanokaa vaan suoraan, tohtori, kaikki. Sanokaa että minä lähden pian. Minä tiedän sen itsekin ja odotan vaan hetkeä. Asiani maailman kanssa ovat selvällä". Nuori lääkäri loi pitkän silmäyksen Elluun. Voiko kuolevainen puhua noin tyynesti lähdöstänsä? Kauan katsoi hän sairaasensa.
Kun sitten koko kansa, ylhäiset ja alhaiset, rikkaat ja köyhät, oppineet ja oppimattomat ylistivät keisaria jumalaksi, pimeni hänen otsansa, ja minä kuulin hänen sanovan vävyllensä ja jälkeläisellensä, Markus Aureliukselle: "Miksikä ihmiset ylistävät minua jumalana? Minä olen vaan heikko kuolevainen ihminen, ja tämä hopearahanen on elävä maan päällä paljon kauemmin kuin minä.
Paras ilo ja murhe vuorottain. Ei kuolevainen ihminen ole luotu yksin onnehen. Kun ilo ja murhe vaihtuu, elonpäivämme turvassa haihtuu. »Siis kuule sa neuvoa ystävän: mitä rakastat kaikista enimmän, se kiireimmin heitä sa luotasi pois kuin jos henkesi uhristas riippuva ois. Ja jos muutu ei kohtalos siitä, ei vielä sun uhrisi riitä.»
Löytyy mar aina sentään yhtä paljo älyä, kun sinullakin, serkkuseni!" Kylmän ulkomuotonsa alla. Villon itsekseen nauroi ja mietti mielessään: "Ilku vaan, Jupiterin poika! Ludovik XI ei ole muuta kuin halpa kuolevainen, mutta kuinka hyvin hän sinun sentään tuntee!" "Sveitsiläiset!" herttua jatkoi. "Minäkö myöntyisin? minäkö peräytyisin?
Polvillaan majurin vuoteen vieressä ovat Maria ja Anna. Kuolevainen on kätensä laskenut heidän päälleen. Hän siunaa heitä sanattomasti. Hän ei enää puhu. Ei! Sillä halvaus on nyt toistamiseen kohdannut häntä. Hän on kuollut. Kuoleman enkeli on sumusta astunut vuoteelle, on katkaissut elämän langan. Tuli ei enää häneen pysty; hän on ruumis!
Kristallipalatsit peittivät vuoren kukkulan. Nämä olivat jumalien asunnoita, joita ei mikään kuolevainen tohtinut lähestyä. Niin kertoo Kreikkalaisten jumaluusoppi Homeron ajoista. Jo kauvan ennen kristillisyyttä oli se pyhyyden kunnia, joka niin kauvan Olympialta paistoi, hävinnyt. Asettukaamme nyt tälle kukkulalle! Mikä näkö!
Nyt silmäs aukaise mun sanoilleni, näe väitteeni ja uskos suhtautuvan niin totuuteen kuin piiriin keskipiste. On kuolematon sekä kuolevainen vain heijastusta aattehen min siittää Herramme rakkaus; näät valo tämä elävä, joka lähtehestään virtaa ei Hänest' erillään, ei Rakkaudesta, mi heidän kerallansa kolminaistuu
Päivän Sana
Muut Etsivät