United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun oikeusneuvos näki veden kuohuvan niin korkealle veneen perässä, tuli hän vähän levottomaksi ja arveli, että oli ehkä parasta soutaa maalle päin; ja vene kääntyi. "Sanokaas", kysyi neiti, kun soutu jälleen vähän hiljeni, "käyttekö usein kaupungissa?" "En siellä ole koskaan käynyt." "Ettekö koskaan! Ja täältä ei ole sinne kuin kolme peninkulmaa."
Taas henki kiirehti eteenpäin mustan ja kuohuvan meren yli yhä eteenpäin vaan kunnes he kaukana mistäkään rannasta, niinkuin hän ilmoitti Scrooge'lle, laskeusivat laivalle. He seisoivat perämiehen vieressä rattaan luona, tähystäjän vieressä keulassa, ja upseerien vieressä, jotka pitivät vahtia.
Oikeastaan tuli hyökkäävä virta kuitenkin ylhäältäpäin, vaikka salaa, niinkuin vuorivirta; jonka nähdään vastustamattomasti kuohuvan kallioiden juurella, mutta joka kumminkin on kukkuloilta saanut alkunsa ja voimansa.
Näin on hän ja moni muukin samaa parvea, johon meidän kurja aikakautemme on niin narrimaisesti ihastunut, vain oppinut ajan käytösparren ja pintapuolisen puhetavan, jonkinlaisen kuohuvan sekasotkun, joka auttaa heitä kaikkein tyhmimmissä ja sukkelimmissa keskusteluissa; mutta puhallappa niihin koetteeksi, niin räjähtävät vesikellot rikki.
Ihminen voi elää useita ruumistuksia tällaista kummallista lepotilaa, jolloin hänen sielunsa on vapaa personallisista pyyteistä. Mutta hän on onnellinen. Hän lähenee vihkimyksen portteja. Hän lähenee elämän salaisuutta. Hän käy aivan kuin kuoleman partaalla, aivan kuin kuohuvan virran rannalla. Tarvitaan vain, että hän avaisi silmänsä ja näkisi, niin astuisi kuoleman virran yli toiselle rannalle.
Tuon ruusukehyksen ja kuohuvan elämän keskellä näytti hänen laihtunut muotonsa vieläkin kuihtuneemmalta. Se raukka on kohta maksava velkansa luontoäidille. Keuhkotauti, eikö niin? Niin, juuri niin. Nyt tervehtii hän sinua. Hän on niin hyvä. Kuka se on? Sinun kilpaveljesi, profeetta Tsherebatshov, sanoi Helena ja katsoi hymyillen mieheensä. Mies parka!
Boleslav hypähti pystyyn. »Ja mitä sinä teit?» Regina loi silmänsä maahan. »Ah, herra», pyysi hän, »miksi kysytte vielä? Olinhan tehnyt sen jo usein ennenkin enkä lainkaan ajatellut siinä olevan mitää pahaa.» Boleslav tunsi kuumasti kuohuvan sisällään. »Kuinka vanha olit silloin?» »Viidentoista.» »Ja niin turmeltunut, niin...» Hänen äänensä tukahutti suuttumus.
Eikö sen jymisevä kuohulaulu ollut ensimmäinen ääni, jonka kuulin tässä maailmassa? Ettekö minua pistänyt sen vaahtolainehin, kun kastoitte minut omilla sanoillanne? Enkö ensi askeleitani kävellyt sen rannalla? Missä olin ensi vaaroissa ell'en puissa, jotka riippuivat kaukana rannasta kuohuvan syvyyden päällä?
Oliko todella koskaan ennen tämmöinen kevät, kun elämän virta näyttää kuohuvan ja pulppuavan ulos urvuissa, kukissa, lauluissa ja puroissa?
"Ja hattunnekin olette jättänyt, sadepisarat loistavat kuni jalokivet hiuksissanne ja voitte helposti vilustua. No, eipä ne olisi kunnioittaneet ohutta, harmaata huntuakaan parempi oli hoitajattareni huivi, tuo rakas, valkoinen huivi ja nyt hyvästi!" Näin sanoen juoksi hän taasen kuohuvan puron yli ja astui, kertaakaan katsomatta taakseen, maantielle.