Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Sallikaa minun sanoa pari sanaa tälle miehelle ... ne kuultuaan hän menköön elköönkä enää koskaan palatko tämän sillan yli... Se nuori mies oli tämän kylän parhaita poikia. Hän olisi voinut olla siellä, missä hänen ikätoverinsa, rajalla, maataan puolustamassa, ehkä kaatumassa kunnialla sen puolesta. Hänen täytyi kuolla häpeällisin kuolema, minkä nuori mies tähän aikaan voi kuolla.
Ja pyrkiessämme sinnepäin, miksi emme, jos niin tarvittais, miksi emme vetäis pientä viivaa yli jonkun pykälän omantunnon välikirjassa? Oi, miksi ei! Suokaat anteiksi, että pyydän olla soimauksistanne vapaa. Fröökinäni, älkäät erehtykö. Mitä! Repisinkö alas mitä olen rakentanut? Ei, vaan päättää sen tahdon kunnialla.
Ei tieä tekijä vaimo, Ei katala kantajani, Missä liikkuvi lihansa, Vierevi oma verensä: Maallako tahi merellä, Meren suurella selällä, Ruotsin ruokorantasilla, Saksan salmien perillä; Polttiko turulla tulta, Alla vallin valkiata, Vai kävi käpymäkeä, Vaelsi varvikkosaloa. Kaikki kuoli mun sukuni, Kaikki kuoli kunnialla; Mie vaan kuolen ouoin surmin, Ouoin surmin, liioin tauin.
Hänen itkunsa kuuluu kauas, aina Pohjolan tuville, josta emäntä viimein rientää apuun, viepi ukon kotiinsa, syöttää, juottaa, kohtelee mitä suurimmalla kunnialla, jopa viimein tarjoo hänelle oman kauniin tyttärensä, jos hän osaisi takoa Sammon Pohjolan hyväksi.
Oli varsinkin yksi ajatus, joka ei antanut hänelle pahaakaan rauhaa, vaikka hän aina koetti sitä karkoittaa. Hänen teki mielensä hävittää kaikki, mikä ei kunnialla hänen omaansa ollut. Jos hän sen teki, poistuisi synti suvusta ja onni tulisi sijaan. Mutta sitä tuumaillessaan juohtui hänen mieleensä, ett'ei nuo oikeastaan hänen rahojaan ollutkaan, vaan Leivin.
Ja kansan onni kaikui ouruten ja siunausten siimesvöiden alla ja kukkasilla nuorten toivojen näin Suomen päivä kulki kunnialla. On uljahin korallilinna meren pohjalla myrskyisen ja linnassa valta-istuin se päilyvi päärlyinen, ja istuimella on impi, ei impiä inhan maan, ja kauvas loistavi kruunu hänen tummilla kutreillaan.
"Silloin nousin ylös ja raahasin itseni vaivoin tänne, sillä minun täytyy nyt sinun suustasi saada varmuus siitä, olenko aina ollut narri pitäessäni sinua useista pikkumaisuuksista huolimatta suurena hallitsijana, ja täytyykö minun heittää päällikkösauvani syvimpään kaivoon vai voinko vielä sitä kunnialla kantaa? "Sano vain yksi sana. "Sotako vai rauha?"
Mutta", lisäsi hän äkkiä totisesti, "ei ole oikein mieleeni, että sillä tavalla olet tänne päässyt vaan olkoon, nyt olet täällä ja kyllä Jumala siihen luotan sallii sinun kunnialla täyttää valasi!" Vanha Punapartakin tervehti nuorta kreiviä mitä sydämellisimmin, huutaen: "Vieläpä siis yksi Stuifen!
"'Tuleva varmaan se päivä on, jonk' kohtalo määrännyt lie, se päivä, jolloin sinun on nöyrtyminen 'luonnon alle, joka tahtoo tulla kuulluksi. Parempi on nöyrtyä nyt ja kunnialla, kuin tehdä vastarintaa, kunnes tulen viidenkymmenen ikäiseksi ja silloin valita järjen mukaan, jolla valinnalla ei ole niin mitään oman tyydytyksesi kanssa tekemistä."
Väkevästi niinkuin ukkosen jyske kajasivat tämän jalon linnanherran sanat korvissani, ne tunkivat sydämeni pohjaan ja sytyttivät tunteideni tulen leimuamaan ja minä vannoin kantaakseni tätä miekkaa kunnialla ja rehellisesti. Samaten teki kaksitoista kumppaliani, joita samat tunteet viehättivät kuin minua.
Päivän Sana
Muut Etsivät