Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
RIIKKA. Vietetäänkö ne sitten kuinka suurellisesti? KORTESUO. No niin suurellisesti kuin ikinä vaan osataan. RIIKKA. Niinkö kuuliaisetkin? KORTESUO. Kuuliaiset ensin ja sitten häät. Kun meiltä Anna Liisa viedään, niin se tapahtuu kunnialla. Tiedä, Johannes, se tyttö on ollut minun silmäteräni pienestä pitäen. JOHANNES. Sen uskon. Eikähän tuo kumma olekaan. KORTESUO. Ei ole, ei.
Sillä paljon oli ostettavaa, ommeltavaa ja järjestettävää, jotta tyttäret voisivat kunnialla ja sievästi esiytyä hääjuhlissa. Nytpä tuli pukujen, kukkien, nauhojen, kaulakoristeiden, hansikkain y. m. tarkastuksia! Siinä neuvoteltiin ja mietittiin mitä uutta oli ostettavaa; siinä laskettiin kuinka paljon kukin tavara maksaa, jotta armaan isäukon pyytämättä antamat rahat riittäisivät.
"Minä itse", vastasi sir Kenneth, "menen hänen edestä takuuseen, hengellä, kunnialla ja tavaralla". "Kummaa!" lausui de Vaux toistamiseen; "Pohja takuuseen etelämaan skottilainen turkkilaisen edestä! Saanko luvan kysyä teiltä, herra ritari, kuinka te tähän seikkaan olette sekaantuneet?"
No vie sinun musta sonni itseäskin! Sama junkkari, sama junkkari! TIMO. Meidän koulumestarimme. JUHANI. Mutta kuinka koulutti hän meitä? No, no, nythän sopii sitä kysyä. SIMEONI. Hän käyköön ohitsemme kunnialla. TUOMAS. Hän on käskettävä tuliaiskestiin päätöksemme mukaan. JUHANI. Peeveli! se täytyy meidän tehdä.
Kun ulkomaailmasta ei useaan viikkoon ollut tullut minkäänlaista tietoa, ei hän voinut mitenkään sanoa, milloin Belisarius saapuisi Tiberin suulle. "Kuinka!" huusi hän. "Onko minun asetettava määräaika, jonka kuluessa te aiotte vielä olla roomalaisia ja jonka päätyttyä te aiotte muuttua pelkureiksi ja orjiksi? "Kunnialla ei ole määräaikaa."
Mutta kun väki siinä rähisi ja riemuitsi Leppäsen surkeata häviötä, niin hän luuli kuitenkin vielä viimeisessä tingassa jotakin keksineensä, jonka avulla saattaisi edes kunnialla peräytyä.
Hänen poikansa oli suorittanut kunnialla vaikean tehtävänsä, sitä ei kukaan voinut kieltää, ja, mikä oli vielä iloisempaa, hän, Yrjö, seisoi tuossa ilmi elävänä, voimakkaana ja iloisena, valmiina vaikka vuorta murtamaan ja lähtemään uusiin vaaroihin. Yrjö ei enää muistellut seikkailuansa, hän oli silmänräpäyksen lapsia.
Kaikki kunnan ja valtion toimissa koeteltuja miehiä, useimmat jo kunnialla harmenneita, päässä moitteettomat silinterit, silmien katse ja koko ryhti niin luottamusta herättävät, ettei pieninkään epäluulo heihin nähden voinut olla mahdollinen. Soisalo tunsi rintaansa helpottavan.
Valistusta, jok' ei Luojaa Kammo niinkuin turman tuojaa, Vaan vie luodun Luojan luo; Valistusta, jok' ain' uutta Voimaa, uutta, ihanuutta Lähteist' ikuisuuden juo. Valistusta moista suosi, Kansani, niin onnen vuosi Sulle kerran koittavi! Moisen valon lipun alla Taistele, niin kunnialla Kruunataan sun taistosi! Mutta sivistyksen kuona Suojaa älköhön sun luona Konsaan saako, kansani!
Tällä kertaa tosin oli mahdotonta päästä herrainpäivämieheksi, mutta olipa hän muka nuori mies, joka kyllä voisi odottaa toista kertaa, jolloin arveli voittavansa kaikki esteet. Tällä kertaa oli vaan kunnialla peräytyminen. Pahimmin pelkäsi hän sitä että metsästäjän väki ei voisi olla tapausta kertomatta.
Päivän Sana
Muut Etsivät