United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Pikkuinen Jussi alamittainen!" sopotti Yrjö taas, yhtä säikähtyneenä kuin masennettuna siitä ajatuksesta, että sellainen vähäpätöinen kilpailija voisi sysätä häntä syrjään. "Aivan niin!" virkkoi rouva, joka huomasi keksineensä oikean keinon Yrjön virka-intoa kiihoittaakseen. "Taidathan tuntea häntä, koska se on Jussi, joka öillä ampuu otukset metsistämme eikä kukaan häntä estä".
Lopulta hän luulee keksineensä keinon millä sydäntänsä tyydyttää: hänen tulee luoda omasta personallisuudestaan semmoinen täydellinen ihmisolento, joka kuvastaa salattua ihannetta ja jota koko maailma voi rakastaa. Täydellisyyden vaatimus herää hänen jäsenissään: »minä tahdon olla täydellinen, vanhurskas personallisuus». Ja hän ryhtyy jättiläistyöhön: Työn hedelmä ei tyydytä.
Ja oli vaiti, kun oli toista mieltä, antaen Henrikin parhaansa mukaan arvoitella, mitä hän ajatteli. Värkmestarin luona taas oli sen puolesta ikävä, että tämä luuli keksineensä hyvin sopivan keskusteluaineen, kun rupesi puhumaan nykyisen elinkeinovapauden ala-arvoisuudesta verraten vanhaan ammatti-aikaan, ja jauhoi sitä ainetta herkeämättä.
Esa oli vaiti. Hän oli voitettu. Toinen yltyi; kehuakseen omia urotöitään lisäsi hän: Etkä ole harakan pesääkään särkenyt...! Etkä löytänyt pienen linnun pesää! Oton voitto oli täydellinen. Harmistuneena mietti Esa jotakin sen vastapainoksi ja luullen sen keksineensä kysyä tokasi hän voitonvarmalla äänellä, viime sanaa painostaen: Mutta oletkos sinä nähnyt telehvoonii?
Silloin juolahti hänen mieleensä eräs ajatus, ja hän pysyi siinä lujasti kiinni, muodosteli sitä, nopeammin hengittäen, kunnes hän luuli oikean keinon keksineensä, pelastaaksen sen miehen kuolemasta, joka oli niin rikas, niin mahtava, joka ei ollut antanut hänelle mitään, vaan oli ottanut häneltä kaikki ja jolle hän, köyhä ruukunkantajatar, tällä hetkellä saattoi tarjota kaikkein kalleimman omaisuutensa, henkensä, vaikka tämä mies oli aikonut kietoa hänet vehkeisinsä.
Mutta minä en voinut olla havaitsematta, että hän luuli keksineensä ihmeellisen keinon, jonka avulla hänen sopi sievällä, miellyttävällä ja sukkelalla tavalla ilmoittaa ajatuksensa eikä tarvinnut vaivata itseänsä keskustelu-aineitten etsimisellä. Silminnähtävästi hän sisällisesti hetken aikaa nauroi tätä.
"Näen mustana kaikki". Armo, joka päätti minua muka alakuloiseksi, vakuutti nyt keksineensä synkkämielisyyteni syyn. Hän sen arveli alkavaksi keuhkotaudiksi sekä määräsi minua juomaan maitoa ja kävelemään aamuisin hiljaa raittiissa ilmassa. Ehkä teki hän sen vain saadaksensa sopivalla tavalla minua seuraajaksi Liisille, jolle tohtorit olivat määränneet samallaista ohjelmaa.
Hänen kasvonsa miellyttivät tyttöä. Cecilia luuli keksineensä salaisen hyvyyden noissa kylmissä ja suruisen näköisissä totisissa kasvoissa; ja kun hän luuli nuorukaisen olevan hämmästyksissänsä siitä, että hänen tuntemattomuutensa näin tuli ilmi, ja että hän sentähden oli vallan ääneti, koetti hän naisen hienotunteisuudella poistaa hänen luultua hämmästystään.
Aiotko ryöstää Lygian?" "En. En saata palkita hyvää pahalla. Sitäpaitsi olen vannonut, etten sitä tee." "Aiotko ruveta kristityksi?" "Tahtoisin, mutta luontoni ei salli." "Entä voitko unohtaa Lygian?" "En." "Rupea matkustelemaan." Samassa ilmoittivat orjat, että ateria oli valmis, mutta Petronius luuli keksineensä hyvän tuuman ja jatkoi puhettaan heidän astuessaan tricliniumiin.
"Eihän tästä ole matkaa, jos puolikymmentä pyssynkantamaa; mutta kyllähän sitä eukkoväellä rupattamista kestää. Ihminen lähtee koko päiväksi hölmyilemään ja heittää pojan minun ristikseni!" Viimeinkin luuli mies keksineensä keinon lapsen viihdyttämiseksi. Hän otti nuoralta Aholan laiskan Matin liivit, joihin äsken juuri oli saanut ommelluksi uusmuotiset siniset lasinapit.