Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Se on vielä kysymyksen alainen asia, kumpiko meistä suurempaan hengen vaaraan joutuisi! RUOTSILA. Vanginvartija, eroittakaa meidät! KASKI. Se ei käy laatuun. LIND. Kuinka? RUOTSILA. Sen pitää käydä laatuun! KASKI. Minulla on selvä asetus asiasta. Vangitut sijoitetaan huoneisiin sitä myöten kuin tänne tulevat. Tähän huoneesen kuuluvat numerot seitsemän ja kahdeksan.
*Matti*. Ai ai, minä jo tunnen nuoran kaulassani. *Kuningas*. Nyt sinä petyit taaskin, Matti, sillä minä armahdan sinua, armahdan teitä molempia. Te olette kasvattaneet minun lastani. Toivoakseni hänestä on tullut, kelpo poika. *Matti*. Niin, kyllä se on totta, uskokaa minun sanani, herra kuningas. Tuossa hän on. Mutta kuulkaas, pojat, kumpiko se teistä olikaan prinssi? *Molemmat pojat*. Minä.
»Minä olen jo kauan sitä vaatinut, mutta minun viisauteni on vielä vähän heikompi kuin esimieheni kunnia; siksipä olkoon entisellään, kunnes aika tulee. Missä kaksi on liiaksi, pitää toisen joutua pois tieltä.» »Kumpaisenko pitää väistyä?» »Heikomman.» »Ja kumpiko on heikompi?» »Joka on vähemmän viisas.» »No, mitä sitte hyötyy se, joka voittaa?» »Hän saa kunnian.»
Tahdoin ärsyttää sinua tappelemaan kanssani, jotta saisimme nähdä kumpiko on väkevämpi meistä. En voinut tehdä sitä muuten. Miksi et lyönyt minua? Miksi varastit minulta rohkeuden vaan Jumala siunatkoon sinua siitä.
Hänen tukkansa oli tuskin ennättänyt vielä harmaantua; hänen jäntevä käsivartensa näytti kykenevän heittämään jättiläisenkin maahan, ja hänen lujasta katseestaan loisti äly ja neuvokkuus, tarmo ja itseluottamus. Jos hän ei olisi seisonut ja kreivi istunut, olisi outo saattanut jäädä epätietoiseksi siitä, kumpiko heistä oli maaherra, sillä siltä he kumpikin näyttivät.
Hän käyttikin aina noihin kansallisiin tarkoituksiin paljon enemmän kuin varansa sietivät. Mutta tapaus on sinua säikähdyttänyt, olethan aivan kuin kivettynyt. HANNA. Minä tiedän hänen kuolemansa oikean syyn. ASSESSORI, lähestyen. Kuinka sitä voisit tietää, armaani? HANNA. Pois! Sinä olet hänen murhaajansa! ASSESSORI. Kuinka? Kumpiko meistä nyt hourailee? Minäkö hänen murhaajansa?
Näin erinäisistä ajatuksista oli nähtävästi kova taistelu syttyvä, ennenkuin vakinainen päätös asiassa taisi kangeta. Kummalla heistä oli oikeus, ja kumpiko viimeksi voitolle jäi? Seuraavana päivänä istui lautamies ja poltti piippuansa, Kaisan ja Annan huonetta siivotessa. Ei kukaan heistä lausunut sanaakaan. Näytti melkein kuin olisivat hävenneet puhetta keskenänsä alkaa.
LIISA. Ellei Teillä, hyvä tätini, ole mitään sitä vastaan. SANNA. No olkoon menneeksi. Minusta on sama kumpiko teistä naipi kunhan häitä saadaan. Se oli oikein ilkeästi tehty, Voitto. Ethän sanonut tekeväsi muuta kuin antavasi esimerkkiä. Miksikä minä sitte vaivasin ja panin frakin päälleni? VOITTO. Tämmöisissä asioissa pitää kunkin itse ajaa asiansa.
Mutta kuuntelija oli tullut uteliaaksi, hän ajatteli noita asioita yksinäisyydessään eikä tiennyt, kumpiko oli ollut oikeassa ja kumpiko väärässä. Ja kun oli lähitalossa seurat, niin pistäytyi hän sinne. Suuri pirtti oli väkeä täynnä.
Hän ajatteli ja aprikoi kumpiko Olli vai Risto se oli, jota hän löi tavattuansa aitan ovella jänekset kainaloissa. Hän koettelee pimeässä Riston vuodetta, Risto oli poissa. "Ainakin se oli Risto", päätti Lassi vihdoin ja supisi: "Malta, Risto, kyllä saat rökkiisi kun tulet kotiin. Hän taas on juossut Ollin luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät