Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Lauri itse, seisoen vaimonsa ruumiin edessä, ei kuullut sanaakaan valasta. Sitte vallitsi äänettömyys kolkossa korvessa. Aikaa kului ennen kuin kumpikaan elävistä liikahti. Vihdoin sanoi Lauri matalalla ja vienolla äänellä: "Peittäkäämme hänet paremmin!" Olli nousi maasta; hän totteli nyt sanaakaan sanomatta.
Silmäys gambusinoon karkoitti kaikki nämät ajatukset. Meksikolainen näytti yhä enemmän rauhattomalta ja Henryä, joka ymmärsi hänen pelkonsa koko totisuuden, alkoi myös levottomuus vaivata. Ei kumpikaan sanonut sanaakaan. Heillä oli tarpeeksi puuhaa raivatakseen itselleen tietä lianein ja oksien läpitse.
Mutta kun Eugen ei sanonut mitään, ei hänkään rohjennut ottaa asiaa puheeksi. Ja niin jätti tämä tapaus molempien sydämeen haavan, joka ei koskaan mennyt umpeen; kumpikaan ei tahtonut tehdä voitavaansa parantaa sitä. Kevätpuolella alkoi Dora, joka viime vuosina oli ollut kukoistavan terve äkkiä tulla heikoksi. Hän kalpeni ja laihtui, ja uni ja ruokahalu katosivat.
Ei kumpikaan siinä suhteessa tarvinnut täytettä luonteeseensa, ja kun he kohtasivat toisensa, iski kova kovaa vastaan. Mutta se teräs, mikä kalskahti kreivitär Esterissä, oli paljon enemmän jalostunutta. Se ei ollut teräväsärmäistä, se voi taipua kuin kellon vieteri ja heti ponnahtaa luonnolliseen asemaansa.
Kaukaan aikaan ei heistä kumpikaan uskaltanut toisilleen virkata sydämensä tunteita, mutta kauvan kumminkin olivat he jo ymmärtäneet toisiansa, sillä tuo sydämen kieli on satakielistä, sillä on monta ulospääsy-paikkaa ja sen ilmaukset ovat niin pehmeät ja lämpymät, että niitä täytyy mykkänäkin ymmärtää.
Mutta Dora ei tarttunut ojennettuun käteen, vaan astui askeleen taaksepäin ja kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä. "En tahdo erota sinusta tällä tavoin..." "Puhumme siitä toisen kerran hyvää yötä nyt. Hyvää yötä, Lisbet." Hän oli niin ankaran ja totisen näköinen, että kumpikaan tytöistä ei enää uskaltanut virkkaa sanaakaan.
Eikä ole myöskään näitten salaisuuksien yksin omistaminen mitenkään ystävyyttämme vähentänyt. Ei kumpikaan meistä ole utelias. Seuraavana päivänä sain kirjoituksistani 212 sanaa, jotka kirjoitin paperipalasille. Missään järjestyksessä sanat eivät olleet, mutta parin päivän kuluttua olin ne jo saanut järjestykseen ja »kivenkuljetuksen salaisuus»-teksti oli valmis.
Wittenbergissä, Kesäkuulla 1517. Me olemme taas kotona; ja kiitos Jumalan, meidän perheemme ei ole kumpikaan vähentynyt, paitsi yhden kuoleman kautta nuorimman sisaremme, joka oli sylilapsi, kun lähdimme Eisenachista. Professorit ja ylioppilaat ovat myöskin palanneet. T:ri Luther, joka jäi tänne koko ajaksi, saarnaa suuremmalla voimalla ja selvyydellä, kuin ikinä ennen.
Waikk'eiwät Asari ja Taawa olleet kumpikaan sanallakaan ilmoittaneet toisillensa tunteitaan, oliwat he kumminkin kahdenpuolin huomanneet, että heidän sydämensä puhuiwat niin lämmintä ja pehmeää lemmen kieltä. Nyt oli Taawan lempi kadottanut wastimensa; siitä tuo huokaus.
Asia päättyi niin, että molemmat purskahtivat itkuun ja siinä he sitte istua jörrittelivät mitään toisillensa sanomatta. Mutta nyt tapahtui jotain kummaa. Sillä vaikka ei kumpikaan heistä enää puhunut eikä kumpikaan nähnyt toisensa liikuttavan huuliansa, niin molemmat kuitenkin yhtä aikaa kuulivat sangen tohisevan äänen, joka puhui sammakon tahi metsä-sorsan tavalla ja mitä ilkeintä puhetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät