Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Eikä ole myöskään näitten salaisuuksien yksin omistaminen mitenkään ystävyyttämme vähentänyt. Ei kumpikaan meistä ole utelias. Seuraavana päivänä sain kirjoituksistani 212 sanaa, jotka kirjoitin paperipalasille. Missään järjestyksessä sanat eivät olleet, mutta parin päivän kuluttua olin ne jo saanut järjestykseen ja »kivenkuljetuksen salaisuus»-teksti oli valmis.
Olen elänyt 92 vuotta ja lähden pian levolle.» Tähän päättyi kirjoitus. Kivenkuljetuksen salaisuudesta ei ollut viittaustakaan. Kysyvin ilmein katselimme toisiamme. Oliko joku käynyt täällä ennen meitä ja vienyt pois salaisuuden? Mutta silloin hän ei olisi jättänyt tänne tätä kultalaattaa, joka painoi kaksi tai kolme kiloa. Tarkastimme uudestaan mitä huolellisimmin säilytyspaikan.
Akmed laittoi nyt veljilleen kirjeen, jossa selitti, miten heidän pitäisi menetellä saadakseen oven avatuksi. Pyssynhihnani oli leveä ja jäykkä: sen päähän kiinnitettiin kirje ja pistettiin muurin ja oven välisen raon kautta käytävään oven toiselle puolelle. Koko tämän päivän vietimme jäljentämällä niitä kahta kirjoitusta, joihin »kivenkuljetuksen salaisuus»-laatta viittasi.
Se paikka oli lattian keskikohta ihan kellon alla, missä yksi ainoa hieroglyfirivi sisälsi sanat: *Kivenkuljetuksen salaisuus.* Oliko nyt minun hetkeni tullut? Siltä näytti. Akmed jo onnitteli minua. Mutta mikä oli »kivenkuljetuksen salaisuus»? Tämä huoneko? Kelloko? Kivipatsaatko? Rupesimme hieroglyfikirjoitusta lähemmin tutkimaan.
Palava intoni kuitenkin ylläpiti voimani. Ja kun hiekan poistettuani näkyviin tuli aivan samanlainen kivilaatta kuin temppelintornissakin, katsoin työni monin verroin maksetuksi. Piirtokirjoitus oli sama: »Kivenkuljetuksen salaisuus.» Vapisevin käsin nostin laatan, jonka alapuoleen oli kaiverrettu saman temppelin kuva, joka nyt oli kaksi viikkoa ollut edessäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät