Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Olkoon tämä viimeinen kerta kun puhuttelemme toisiamme. Vesterkvist. Mutta sanokaa sitte, hyvä ystävä, mitä teillä oikeastaan on minua vastaan? Kummellund. Mitä teillä on palkkaa? Tullivahtimestari ansaitsee vuodessa enemmän kuin varatuomari kymmenessä. Millä aijotte elättää vaimonne? Vesterkvist. Milläkö aijon elättää vaimoni? Hm, aamiaisella, päivällisellä ja illallisella. Kummellund.
Ei, viisikymmentä tuhatta se oli, mutta siunauksenne on meille kalliimpi kuin kultanne. Kummellund. No, ottakaa ne sitte ja minun viisitoista laivaani myöskin kaupanpäälle! Kummellund. Minua ilahuttaa kuulla, että olet rikas ja hyvinvoipa, mutta olisin kuitenkin suonut olevan toisin, niin että jollakin tavalla olisin voinut osoittaa, miten rakas vaimovainajani ainoa veli minulle on. Job. Hä!
Ei, samalla, kun avaan sydämeni, niin näytän hampaitani, ja jos se ei auta, niin ammun luodin otsaani. Ei, piru vie, sitä en sentään tee! No tuhannen tynnyriä! Eikö hän ole täällä taas! Vesterkvist. Nöyrin palvelianne, herra majuri; toivon että voitte hyvin. Kummellund. Oh, kyllä minä voin mutta minulla on niin hiton kiire enkä koskaan saa minkäänlaista rauhaa. Vesterkvist.
Neiti Mathilda ei ole saanut lukea muita romaaneja kuin Bremer'in kirjoittamia ja ne on majuri itse hänelle antanut joululahjaksi. Kummellund. Onko niissä rakkaudesta. Rosennase. On, on, mutta kaikkein puhtaimmasta ja syvimmästä rakkaudesta. Kummellund. No, siinä ollaan! Päättyvätkö ne avioliittoihin sitte? Rosennase. No kuinkas muuten! Miten niiden sitte pitäisi päättyä, ellei avioliittoon.
Silloin sanoin minä, ett'ei hänen tarvitse kutsua minun herraani käeksi, olkoon hän millainen tahansa. Kummellund. Onko nyt kummia kuultu? Tuomas. Ja minä sanoin, että minun isäntäni on yhtä hyvä kuin hänenkin. Minun isäntäni on samalla majuri ja ritari, ja hänellä on kunniamerkkiä ja nauhoja, sanoin minä. Kummellund. Se oli hyvin sanottu, poikani; No mitä hän siihen vastasi? Tuomas.
Olen saanut niin hävyttömästi selkääni teidän tähtenne herra majuri. Kummellund. Se on hyvä; mutta minkätähden et ensin riisunut hännystakkia päältäsi? Kuinka uskallat tuolla lailla repiä vaatteesi? Tuomas. Ettäkö olisin riisunut takin ensin pois? Teki se kipeätä vaikka oli takki päällänikin. Kummellund. Kuka sitte löi sinua?
Kummellund. Voi, minun autuas vaimoni, miten minä kaipaan häntä! Voi minun lankoni! Onnittelen teitä kaikesta sydämestäni ja kuitenkin, sitä en voi kieltää, pidin teistä enemmän, kun vielä olitte silmissäni köyhä, yksinäinen ja hyljätty! Job. Hä? Rosennase.
Minä opetan piikkikaloja luikkimaan tiehensä Intiaan matkustavan tieltä. Neiti, piru on irti! Rosennase. Herran nimessä, mitä majuri puhuu? Kummellund. Minun lankoni Rosennase. Majurin lanko Rummellund. Hän ei ole se kuin hän on! Rosennase. Mikä hän sitte on? Kummellund. Hän on jotain aivan toista hän ei ole kerjäläinen, vaan hän kuuluu olevan mahdottoman rikas. Rosennase.
Kreivillä, joka asuu tuolla ylempänä, on muuan pitkä koikelo palvelijana, ja hän on aina niin hävytön silloin, kun minulla on tämä nuttu päälläni, niin että se on kerrassaan sikamaista. Kummellund. No, entäs sitte? Tuomas.
Minun oma Jobini, etkö jo ole tarpeeksi paljon hyvää tehnyt langollesi ja hänen perheelleen? Job. Juu u! Kummellund. Mitä sinä olet tehnyt, lanko? Oletko sinä mitään antanut, jo, lankoni? Job. E en! Rosennase. Etkö ole antanut hänen tyttärelleen viittäkymmentä tuhatta morsiuslahjaksi? Job. Juu u. Kummellund. Onko hän saanut ainoatakaan äyriä vielä? Job. E ei. Rosennase.
Päivän Sana
Muut Etsivät