Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Siellä seisahtui hän kummeksien, kun hän näki edessänsä pienen iloisen eukon, joka toivotti häntä tervetulleeksi; mutta tämä ei kuitenkaan ollut se, joka veti puoleensa hänen huomionsa: akkunan ääressä, laskevan auringon punakeltaisten säteiden valaisemana istui nuori nainen ja katseli ulos tuota kääpiömäistä pientä metsää huomaamatta tulijaa.
Meidän "Fritzimme" on hajoittanut viholliset. Tykkejä ja lippuja on valloitettu. Jalossa innostuksessaan antaa väestö sotamiehille kaikki, mitä sillä on. Miehistö saapi levollisen itseluottamuksen ja alkaa käskemättä laulaa. Vaunut vapisevat voimakkaista mies-äänistä, samalla kuin väestö kummeksien kuuntelee laulun käsittämättömiä sanoja.
Vieros pani penkille suullensa maata ja antoi siinä kyyneleensä vapaasti vuotaa, ja koko talonväki katsoi kummeksien outoa, kurjaa ja onnetonta muukalaista.
No mitenkäs täällä on Eerikka voinut? Kipeä kai se lienee; ei tuo ole Jumalan jyvää maistanut koko sun poissaoloaikanasi. No mutta, sanoi Pekka kummeksien kuunneltuaan vähän aikaa. Johan se houraa tuulta, taivasta; ja siinähän on sanoja jos minkälaisia... Onko sille kukaan mitään puhunut? En kai minä ole hänen kanssaan monta sanaa vaihettanut, sanoi emäntä.
Millä lailla? kysyi Viija kummeksien. Niin minä luulen, sanoi Liisa. Minä satuin sille kerran sanomaan, että sinä olet polttanut hyvin monta hänen veli-Antin lähettämistä kirjeistä ilman lukematta. No, sanoitko sinä sen? Niinhän minä höperö satuin sanomaan. Ja siitäkö Mari suuttui? Ei se suuttunut, mutta kyllä siitä oli pahaa, selitti Liisa. Mitenkä se silloin sanoi? Varmaan moitti minua ylpeäksi.
Siinä sitä sitte syötiin ja juteltiin päivän tapahtumista, joita Maija kummeksien kuunteli. Syötyä sitte levättiin. Ja illan suussa naapurin miesten ja naisten kanssa laadittiin. Siihen sitte jo kerkesi iltakin tulemaan. Illan perästä tuli yö, yön perästä päivä ja päivän perästä taas yö ja niin yhä eteenpäin. Niin se aika yhä kului Korpelan väeltä ahkerassa työssä.
»Niinkö luulet?» »Minä sen tiedänkin. Sävelet tulevat aivan itsestään, ja paljo on, jota osaan ainoastaan yhden kerran. Ei niitä saa pidätetyksi. Minusta on soitto elämää ja kerran soittoni pelastikin minut kuolemasta.» »Millä tavalla sitte?» kysäsi Elina kummeksien. »
Malttakaahan, kun kanttori kääntää numerotaulunsa, tuumaili Pekka ja kaiveli piipun pohjaa kämmenelleen, jonka jälkeen pää keikahti. Mitä sinä panit suuhusi? kysyivät tytöt kummeksien.
Hän tointui vasta ovella ja alkoi kummeksien katsella Magdaa. No mutta, mikä sinua vaivaa, Magda? Mene sisään, mars! Hän meni sisään, mutta kaatui kynnyksellä. Viina oli noussut kovin hänen päähänsä. Hän lauleli ja etsi silmillään töllistä Franekia. Hän huuteli hänelle: Morgen Kerl! , vaikkei Franckia ollenkaan ollut sisällä.
Mutta rovastinna jäi kummeksien miettimään kuka heille on Isämeidän opettanut eihän Kaisavainaan sanottu osanneen lukea vähääkään... Kukapas muut kun rovasti se on opettanut siellä Jahtirannalla käydessään... Ai kuinka soma on lasten ja imeväisten suusta kuulla tuollaiset sanat... Niin.
Päivän Sana
Muut Etsivät