United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kummasteli, mikä oli synnyttänyt nuot kauheat, nyt kokonaan laantuneet surut ja mikä salainen voima oli saanut hänen kääntämään katkeruuden suloiseksi rauhaksi. Nämät silmät tyynet kuin Egyptin Sfinxin muuttumaton katsanto eivät osottaneet mitään nykyistä mielen liikutusta eikä kiivautta.
Nyt akka oli ihmeissään, Ei huomannut hän virhettään Vaan kovin kummasteli, Jo viimein lausueli: "Sun kanssas täällä olkoon hiis', Mä löylyllesi annan viis', Sä koska silmät käännät Ja nurin kaikki väännät!" Hän kovin alkoi pelkäämään, Ja läksi kotiin pötkimään, Vaan sattui surun seikka: Hän kaatui kuperkeikkaa.
Se on itse paholainen!" "Herra jesta", huudahti Witt, "kuinka minä pelkään. No, tämä kometia todellakin on rahan väärti. Niin, naapuri, se on piru itse". "Minä en ymmärrä, minkätähden sinä aina pelkäät?" kummasteli Swart. "Nyt tulee se toinen, se nenäkäs... "Korttipelin hauskuuden Hyväilyihin tyttöjen Yhdistää mä tahdon!... "Niin, niin, kyllä sinä olet kaunis veitikka!"
Risto kummasteli, että nyt kaikki oli niin hiljaista; ei kuulunut sahaamista, ei höyläämistä, ei veljensä iloista lauluakaan. Jaakko istui lavitsalla ja katsoa tuijotti sahalastuihin lattialla; sanaakaan sanomatta nyykähdytti hän päätään tulijalle. Risto sytytti sikarinsa ja istahti mahonkipölkylle, ajatuksissaan silmäillen lakierattuja saappaitaan.
Nyt heille annetaan kymmenen lehmän päätä, hevonen, sata tynnyriä rukiita, viisikymmentä tynnyriä ohria, kaksikymmentä tynnyriä kauroja ja kaikenlaista muuta irtainta. Eivät ole tyhjin käsin taloksi lähtemässä. Eivätpä ole tyhjin käsin. Vai sata tynnyriä rukiita. Sitä ei moni isä anna pojalleen, kummasteli ruustinna. Nyt tulivat rovasti ja Mooses ulkoa.
Se on itse paholainen!» »Herra jesta, kuinka minä pelkään!» sanoi Witt. »No, tämä kometia on tosiaankin rahan arvoinen. Niin, naapuri, kyllä se on piru itse.» »Minä en ymmärrä, minkätähden sinä aina pelkäät», kummasteli Swart. »Nyt tulee se toinen, se nenäkäs...» Korttipelin hauskuuden hyväilyihin neitojen tahdon yhdistää!... »niin, niin kyllä sinussa on miestä mihin hyvänsä!
Elsa katsahti jälkeensäkin vielä ja häntä nauratti ja säälitti Kristiinan puku, joka oli niin pyntättyä ja rakenneltua, vaan aivan hassulle päin kaikki. Ja minnekkä he menivät? Kuka oli tuo herra? Hän ihmetteli ja kummasteli koko matkan sitä. Tuntui olonsa kaikin puolin ilkeälle ja pahalle. Ja tuntui kammottavalle ajatus, että olisi sattunut menemään edemmäksi ja viipynyt iltaan asti!
Ruhtinatar Sofia Vasiljevna kummasteli hänen mielipiteittensä oikeutta yritti puolustelemaan näytelmän tekijää, mutta samassa joko perääntyi tahi keksi jotakin keskiväliltä. Nehljudof katsoi ja kuunteli, mutta näki ja kuuli aivan toista kuin sitä, mikä oli hänen edessään.
"Minä olin valmis kestämään mitä hyvänsä; ja mitä ministeristöön tulee, niin jäähän paraskin asia tappiolle, kun sitä niin huonosti puolustetaan; saatikka sitte tämä, joka ei ollenkaan, kuten nyt hyvin huomaan, ollut moitteeton". Enimmän kaikista kummasteli Roosa, ettei isä ollenkaan halunnut nähdä ystäväänsä, pastoria, vaikka hän ennen sairauttansa näytti niin hyvin viihtyvän hänen seurassaan.
"Ettekö," hän ihmetteli, "ja miksikä ette?" "Näyttää toki arveluttavalta jossain suhteessa sieluni antaminen varjoni tähden"... "Vai niin, vai niin!" hän yhä kummasteli, "arveluttavaltako?" ja hän naurahti pilkallisesti. "Vaan sanokaahan minulle, mitä se sielunne oikeastaan onkaan? Oletteko sitä koskaan nähneet ja mitä aiotte silla toimeensaada kuoltuanne, häh?