Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Mutta minä luulen ainakin huomanneeni, että ihmisten on helpointa voittaa niin kutsutut ennakkoluulot kaikissa hm. *Rebekka*. Miehen ja naisen välisissä suhteissa niinkö? *Kroll*. Niin, suoraan sanoen, niin minä luulen. Olin vähällä sanoa, kumpa olisitte oikeassa, rehtori. *Kroll*. Mitä sillä tarkoitatte? Sanotte sen niin kummallisesti. *Rebekka*. Eikö mitä! Elkäämme enää puhuko niistä asioista.
Ei kukaan ole päässyt niin nuorena tukkipäälliköksi, eikä kukaan ole niin komea tukkipäällikkö kuin sinä, jolla on oma konttori ja tällainen konttorisihteerikin pöydän ääressä. Minun täytyy pakostakin nauraa: 'Eikä missään ole niin herttaista tyttöä kuin sinä, Sisar-Maiju! Sitte hän taas käy vakavaksi ja katsoo minuun niin kummallisesti, etten minä ymmärrä mitä hän tarkottaa.
Sitten yltyy se yltymistään, näyttäen voimattomille ihmisille valtansa suuruuden. Mikä on se kaiku, joka kummallisesti säveltää tätä tulen omituista laulua? Tuomiokirkon kellot soivat! Jo tietää Turku palavansa; vaan mitä voi se siihen? Yhä enemmän kiihtyy tuli. Jo rupeavat kauempanakin asuvaiset pelkäämään. Huoneesta huoneesen kantavat he tulen edestä kapineitaan.
Roosa oli tuonut lapsen isälleen, ja tätä oli se kummallisesti liikuttanut; hän oli näyttänyt sitä kreivillekin, vaan kun tämä katseli paljon enemmän lapsen pitäjää kuin lasta, sanoi hän häntä tunnottomaksi raakalaiseksi.
Hän taas kysyy, miksi katselen häntä noin kummallisesti, ja minä sanon, että hän on erään naisen näköinen, jota kauan sitten rakastin. Oliko hän kaunis? Ei niin kaunis kuin sinä. Rakastitko häntää Kyllä vähän, mutta nyt se jo on mennyttä. Rakastikos hän sinua? Ja ilman mitään syytä keksin minä jutun, että hän oli ollut minulle uskoton ja että minä olin tavannut hänet toisen sylissä.
Jo nyt Rauhalinnan vanha kreivi säikähti. Kaksi neljättäkymmentä ajast'aikaa oli hän elänyt Ameliensa kanssa onnellista avioelämää. Kreivinna oli aina ollut niin lempeä ja hiljainen. Mutta nyt äkkiä hän oli läähättäen tullut suutelemaan miestänsä, ja hänen silmänsä paloivat niin kummallisesti ja tuo sekanainen puhe huh!
Kas, siitä olisi hän mielellään puhunut enemmän ylioppilaan kanssa, mutta hän ei uskaltanut. Joskus otti hän vaan kirjansa esille, käänteli sitä sormiensa välissä ja katseli sitä ikäänkuin ajatuksissaan. Tämä kirja oli ainoa, jonka hän oli saanut ylioppilaalta, ja silloin oli hän toivonut pääsevänsä siitä vapaaksi, mutta nyt kuinka kummallisesti kaikki asiat voivat kääntyä tässä maailmassa!
Jaanan silmät loistivat kummallisesti. Miksi ei ollut enää se aika? Miksi eivät Jumalan pojat enää tulleet ihmisten tytärten luo? Hän sulki kirjan ja rupesi hitaasti riisuutumaan. Mutta hänen poskensa hehkuivat hekkumallisella punalla ja hänen sydänalaansa viilsi niinkuin olisi tulinen rauta ratkonut hänen sisälmyksiään.
"Minä olen se mies, jolta vähimmän olisitte apua odottaneet", sanoi Jaakko ja hänen äänensä värähteli niin kummallisesti. "Nimenne?" "Sitä ette tarvitse tietää." "Tulettehan kanssani kotia?" "En." "Kuinka sitten voin palkita teille hyvyytenne?" "Sitä ette tarvitse tehdä; se on jo palkittu", sanoi Jaakko, mutta jos Mauno olisi voinut nähdä, olisi hän huomannut Jaakon silmissä kiiltävän kyyneleitä.
Haamuun, jonka hän nyt näki, oli tuo haamu portailta kummallisesti kätkeytynyt, ja hän tunsi olevansa niin kummallisella mieli-alalla, niin hädissänsä, että hän kulki Katrin sivulla eikä kunnon sanaa suustansa saanut, vielä vähemmin saattoi laulaa hyräellä niinkuin muille tytöille. Tämä oli se tavaton seikka, joka hänelle oli tapahtunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät